Syyskuussa ollaan...

...ja mä en ole elokuussa kirjoittanut näköjään yhtään mitään! Parvekeviljelmäni ovat tällä välillä ehtineet niin kukoistaa kuin rappeutuakin. 

Tomaatteja on tullut kohtuullisen paljon. Runkotomaatteja on neljää lajiketta ja ne tekevät edelleen satoa. Niitten lisäksi kolmessa isossa amppeliruukussa on keltaisia minitomaatteja. Niitten kavereina kasvaneet krassit ovat jo pahasti ränsistyneitä. Krasseihin tuli sekä mustia että vihreitä kirvoja, jotka ovat aina melkoinen riesa. Onneksi krassien kukista sai pitkään nauttia. Kirvat söivät myös mun ihanan lipstikkani. Ruukussa on vain pari varrennysää eli yritän vielä pelastaa kasvin. Huonolta näyttää. 

Tomaatit ovat olleet erittäin maukkaita ja kiva kun niitä on ollut useita lajeja. Yrttejä olen myös napsinut ruokiin. Kuukausi sitten jotkut tomaatit mustuivat päästään = mätänivät. Poistin aina huonot tomaatit, kun löysin ne. Kumma kyllä, tuo pöpö ei levinnyt kaikkiin tomaatteihin. 

Paprikat näyttävät nyt tältä; hedelmiä tulee kymmenisen. Kolmas paprika, joka kasvoi basilikojen kanssa, venyi pituutta ja teki pari raa'aksi jäänyttä hedelmää.

Tällainen kukka- ja yrttipöheikkö oli vielä kuukausi sitten. Nyt olen ottanut krassit pois ja pätkäissyt persiljat lyhyiksi. Ton kukan yritän talvehdittaa talomme viileässä Talvipuutarhassa (=kerhohuone). Samoin yritän saada kolme pelargoniaani talvehtimaan.

Tämä pelargonia on viihtynyt altakasteluruukussaan vallan mainiosti. Sillä oli aluksi kaverinaan sininen lobelia, joka muuttui tosi törkeän näköiseksi. Se oli siis pakko ottaa pois. Saas nähdä, kuinka kauan voin nauttia noin rehevästä kukinnasta. Talvisäilytystä varten leikkaan pelargoniaa - niin tekivät entisaikojen mummotkin.

Kurkut oli ihania ja satoakin tuli. Meidän parveke lienee niille kuitenkin liian kuuma paikka, koska ne raukat kuivuivat. Kurkut lähtivät kuukausi sitten.

Juurrutin naapurilta saadut rosmariinin oksat ja laitoin ne yrtti- & kukkalaatikkooni. Toivottavasti ne, timjami ja persiljat säilyvät talven yli. Persiljahan on kaksivuotinen ja siitä saa vielä satoa keväällä. Sitten se alkaa kukkia.

Muhun iski hirmuinen viiniköynnöskateus - kun naapurissakin on, ja vielä kaksi. Toi köynnös on latvialainen Supaga, joka kestää kylmää ja haluaa asustaa happamassa mullassa. Ruukussa on siis rhodo-multaa. Köynnöstä pitää leikata loka-marraskuussa, jotta se vahvistuu ja tekee hedelmää. Pituutta mun viiniköynnökselläni on nyt puolitoista metriä.

Ostin kalliin ruotsalaisen termoruukun, ensin liian pienen. Isomman sain samaan hintaan (n. 50 €) Bauhausista, jossa oli paljon ruukkuja ale-hintaan. Tohon pieneen laitan jotain muita monivuotisia, jotka voivat jo keväällä ilahduttaa vihreydellään.

Mukavaa alkusyksyä! Seuraavaksi kerron, kun parveke on syyskunnossa.