NÄKEMIIN!

Alun innon jälkeen kirjoittamiseni on hiipunut. En kuitenkaan lakkauta blogia, vaan jätän itselleni portin auki, jos vielä joskus...

Toivotan innostusta muille kirjoittajille!

Toukokuu!!!

Koivuissa on hiirenkorvia ja maassa vihertää jo vaikka mitä. Kasvimaallakin vihertää - pääosin rikkaruohoja! Sunnuntaina laitoin maahan sekä salaatin- että vihersipulien siemeniä. Nyt odottelen innolla, että siemenet itäisivät...

Irlannin näkymiä

Rohkeat tytöt linnanraunioilla

Lähellä Corkia oli Blarneyn linna, jonka ulkoseinässä olevaa kiveä suutelemalla sai sellaisen lahjan, ettei koskaan jää sanattomaksi... Helmi ja Anni kävivät kiveä suutelemassa, jolloin pelkäsin, että he putoavat tornin yläosasta näkyvästä aukosta. Kiveähän suudeltiin pää alaspäin roikkumalla, rautatangosta kiinni pitäen.

Linna oli suuri ja paikoitellen hyvin huonokuntoinen. Ylös oli pelottava kiivetä, niinpä Risto jäikin turvallisesti maan kamaralle...

Corkissa kevätesikot kukkivat jo helmikuun puolivälissä

Näkymä dublinilaisesta hotellista

Blogi on ollut kesannolla; viikon kestäneestä Irlannin reissustakin kun on kulunut jo yli kuukausi. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Katsopa yllä olevia kuvia: nukuimme yhden yön kummallisesti remontoidussa hotellihuoneessa Dublinissa. Huone oli jaettu kahtia siten, että vessa oli ulkoseinällä. Jos huoneeseen halusi luonnonvaloa, niin vessan ovi piti pitää auki... Corkissa taas hotellimme takapiha oli hylätty hautausmaa, jolla oli suuria hautakiviä. Hm, mielenkiintoisia hotelleja tuolla Irlannissa.

Istuimme niin Dublinissa kuin Corkissakin monen monta kertaa pubissa, mutta jostain kumman syystä niistä ei ole yhtään kuvaa. Irlantilaiset pubit ovat kodikkaita ja pölyisiä ja niissä viihtyy monen ikäinen asiakaskunta. Pubeissa järjestetään silloin tällöin irkkumusiikin iltoja, joissa soivat mm. tinapillit, viulut ja haitarit.

Terveiset Anni-kullalle Corkiin!

Tammikuun kirjavinkit

Luin pari viikkoa sitten Anu Hopian kirjan Kemiaa keittiössä

Koulussa olin aina vakuuttunut, että kemian tunnilla räjähtää - niinpä en pitänyt moisesta aiheesta. Innostuin kuitenkin Hopian kirjasta, jossa kuvailtiin hauskasti vaikkapa sitä, miksi kiisseli onnistuu tai ei ja miksi kevyttuotteet eivät maistu hyvälle. Itse asiassa ahmin kirjan läpi muutamassa päivässä, vaikka aiheena olikin elintarvikekemia. Ahkerille ruuanlaittajille tiedoksi: kirjassa on myös reseptejä.

Siri Hustvedtin uusin kirja Amerikkalainen elegia on hyvinkin lukemisen arvoinen. Eräs teoksen erinomaisesti kuvatuista henkilöistä on pikkuinen tyttö, jota kuvataan muun muassa näin: Eglantine soi minulle keimailevan hymyn. "Vanno kautta kiven ja kannon". "Minä vannon kautta kiven ja kannon". Se näytti miellyttävän häntä, Hän säteili minulle, sulki silmänsä ja hengitti tuhisten sisään nenänsä kautta, aivan niin kuin olisimme vaihtaneet juuri pikemminkin muutaman hajun kuin sanasen.

Koko ajan mulla on menossa jokunen kirja, kunhan niistä vain jaksaisi kirjoittaa. Esim. Doris Lessingin omaelämäkerta Ihon alla kannattaa lukea, mikäli pitää hänen kirjoistaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Lessingin lapsuudesta ja nuoruudesta Afrikassa sekä hänen kahdesta avioliitostaan. Minä en ole lukenut hänen Afrikka-kirjojaan, mutta tämän jälkeen ne kuulostavat houkuttelevilta. Pidän Lessingin kirjoista ja suosittelen luettavaksi vaikka Hyvän terroristin (vallattu talo ja täydet vessanpytyt!) tai ihanan karmaisevan Viides lapsi  -kirjan (penska on outo jo syntyessään ja yhä kummemmaksi menee ajan myötä).

No tulipas lyhyesti ja löperösti kirjoitettua. Mä halusin kuitenkin päästä blogissani tämän vuoden puolelle. Nyt alan lukea dekkaria tai tiiliskiviromaania. Mukavaa viikonloppua!