UUSI VIIRI NOJAPYÖRÄÄN

Vanha viiri oli kulunut ja likainen; jopa sen mainostama yhdistys (Kevytkulkuneuvojen ystävät = HPV = Human power vehicle) on kuollut ja kuopattu.

Leikkasin vanhan viirin mukaan uudet kappaleet. Kätköistäni löytyi myös leveää heijastinnauhaa sekä pitsiä.

Vanha ja väsynyt viiri

Valmiiksi ommeltu viiri. Kaksinkerroin taitetun heijastinnauhan liimasin kankaaseen, koska nuppineulojen laitto heijastinnauhaan on vaikeaa. Alareunassa näkyy solmiamisnauha, joka myös on liimattu.

Heijastinnauhaa, kuten esim. myös kerniä, on hankala ommella. Ompelua helpottaa se, että laitat  tulevan sauman ala- ja yläpuolelle kaavapaperia. Liukas pinta sisäänpäin! Ompele ja revi paperi varovasti pois.

Risto asentaa uutta viiriä paikalleen.

RAKKAAT TAVARAT

Kävin Annin kanssa eilen parilla kirppiksellä. Anni on hyvää kirppisseuraa, koska hän on hyvin kriittinen ostaja, hänellä on vähän rahaa eikä hän halua turhaa roinaa nurkkiinsa. Aloitimme Valtterin kirpputorilta, joka on nykyään hyvin suosittu. Mulle tarttui mukaan eurolla kaksi pussillista pakastepusseja; ostin minä Annille voiveitsenkin. Seuraava kohteemme oli Mäkelänkadun Emmaus, joka olikin yllättäen suljettu. Läheinen itsepalvelukirppis oli auki, mutta täynnä pääosin turhaa roinaa. Ostin sieltä kuitenkin vanhan kermapullon. Seuraava kohteemme oli Korkeavuorenkadun Fasaani, joka sekin oli suljettu. (Sieltä olen ostanut Poulsenin design-lampun halvalla.) Päädyimme Sea Horseen syömään silakkapihvejä ja kaalikääryleitä, joten emme enää ehtineet UFFiin tai FIDAaan tutkimaan tarjontaa. Kiitos, Anni-kulta, hauskasta päivästä! 

Mietin eilen, mistä tavaroista pidän ja millaisia minulla on kotona. Totesin, että rakkaimpia ovat vanhat tavarat, joilla on mieluusti jokin tarina. Mulla on myös vanha lipasto ja kaappi, mutta niistä en nyt ottanut kuvia. Samoin posliinisia kahvinsuodattimia, lasipurkkeja, lasisia viilikulhoja, kahvikuppeja ja paljon paljon muuta. Arjen estetiikka, eli kodin huonekalut ja tavarat, on mulle tärkeää. Esineiden ja huonekalujen ei todellakaan tarvitse olla kalliita, muttei kuitenkaan Ikeasta. Kirppiksillä olen käynyt jo kolmetoistavuotiaasta saakka. Jos käyt esimerkiksi Tukholmassa, niin tutustu paikallisiin kirppiksiin. Tässä on nyt jokusen mulle tärkeän tavaran kuva, uuden tai vanhan.

Joskus kirppikseltä ostettu päärynälimupullo.

Mummi, äidinäitini, oli koulutukseltaan tarkastuskarjakko. Hän oli hyvin ylpeä ammattitaidostaan ja koulutuksestaan; syystäkin! Olihan hän syntynyt vuonna 1899. Tämä mortteli on saatu lypsykilpailussa toiseksi palkinnoksi. Pitäisi varmaankin kiillottaa... Alla näkyy Aini Vaarin vuonna 1958 suunnittelema vahakangas, uusi sellainen.

Näistä laseista kun otan viinaryypyn, niin muistelen pappaa eli isoisääni. Hän sai lasit 50-vuotislahjaksi vuonna 1950.

Silmäpuoli nukke, jolla ei ole nimeä. Mummini teki sen 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi siskolleen eli Hilta-tädille, joka jäi sotaleskeksi nuorena. Hildalla oli ollut myös vauva, joka kuoli muutaman kuukauden ikäisenä. Nuken vartalo on ommeltu itse, samoin vaatteet on itse neulottu. Sillä on myös verhokankaasta tehdyt hienot alusvaatteet. Pienen pitsimyssyn olen ostanut kirppikseltä. Nuken päässä on klommo, koska olen pienenä pudottanut sen lattialle. Silmän menetystä en muista. Nukke istuu tuolilla, jonka olen ostanut 70-luvulla Posti- ja Lennätinhallituksen poistaessa vanhoja toimistokalusteitaan. Olin silloin kesäapulaisena ja maksoin tuolista markan.

Tämä ei ole vanha, vain vanhan näköinen.  Tätä mallia on valmistettu jo ainakin 50 vuotta. Kone on kaunis, muttei niin tehokas kuin toivoisi...

Keskiaikaisen mallin mukaan valmistetut olutlasit Tallinnan Olde Hansan Krambude-puodista.  Hauskat nystyrät laseissa ovat siksi, ettei ote lipeäisi, kun kädet on rasvaiset porsaanpaistin syönnin jälkeen.

Metallipallon olen ostanut viitisen vuotta sitten Tukholmasta jostain puutarhapuodista. Pallo pelottelee lähelle lentävät noidat pois, heijastuuhan niiden kuva kiiltävästä pinnasta. Tällaisia palloja on todellakin käytetty noitien hätistämiseen!

Eilen ostin 30 sentillä tämän kermapullon; siinä voi pitää vaikka kukkia.  Kermaa myytiin tällaisissa vielä ainakin 1970-luvulla. Alla on Taina Koivusen ja Marita Suontaustan Salaattikirja : viljelyvinkit ja ruokaohjeet, joka löytyy HelMet-kirjastoista. Hyvä kirja, lainaan sen yhä uudelleen ja uudelleen.

Vessassa meillä roikkuu pikkuisessa henkarissa pikkuruinen (80 cm) paita. Ostin sen Aleksille  joskus muinoin. Paita on kovaa puuvillaa eli nätti, muttei vauvalle käytännöllinen.

Parvekkeella neljäs heinäkuuta

Kastelukannu ja sen kaveri

Minulla on pieni, lasittamaton parveke, jossa kasvaa sitä sun tätä. Parvekkeelleni mahtuu pieni pöytä, tuoli ja penkki. Lattialla on rullalle meneviä puulaattoja. Parvekkeella on myös kolme peltistä  Ikean kaappia, jotka ostin tänä keväänä. (Kaapeissa on kukkaruukkuja, kierrätyslasia, metalleja, palautuspulloja yms.) Hintaa niille tuli yhteensä noin 120 e. Täsmälleen samoja ei enää Ikeasta löydy. 

Peltiset isot parvekeruukut kannattimineen olen hankkinut neljä vuotta sitten Ikeasta, jossa myydään edelleen vastaavia. Ruukkujen pohjalla on salaojituksena leca-soraa. Sen olen laittanut joko nailonverhokankaasta ommeltuun pussiin tai sukkahousun lahkeeseen, jonka olen solminut kiinni. Näin soraa voi käyttää vuodesta toiseen uudelleen. Multana käytän kesäkukkamultaa, jossa on kastelukiteitä. Mullan vermikuliittirakeet imevät itseensä runsaasti vettä, mikä harventaa kasteluvälejä. Myöskään veden valumista alakerran parvekkeelle ei tarvitse pelätä, koska kasteluvesi imeytyy nopeasti multaan.

Jokunen viikko sitten ostin runkotomaateille ruukut & alustat Bauhausista. Molemmat isot ruukut alustoineen maksoivat yhteensä noin 20 e. Ostin neljä vuotta sitten saman valmistajan pienempiä ruukkuja ja hyvin ne ovat kestäneet. Amppeleina mulla on suomalaisen valmistajan metallisia amppeleita, jotka nekin ostin monta vuotta sitten. Samoja, niin mustina kuin valkoisinakin, löytyy esim. Anttilasta. En halua parvekkeelleni rumia, koukullisia muoviruukkuja, joissa myydään niin kesäkukkia kuin amppelitomaattejakin.

Osan taimista ostan edullisesti Tallinnan toreilta tai Hyötykasviyhdistyksen myyjäisistä, osan kasvatan itse. Tänä vuonna kasvatin pensaskrassit ja nyt odotan mielenkiinnolla kukkia. Niitten pitäisi olla väriltään lähes mustia... Ruusupapujen taimet on myös itse kasvatettu.

Basilikaa ruukussaan

Amppelin vieressä on metallipallo, joka karkottaa noita-akat pois parvekkeelta.

Virolaisessa amppelimansikassa on kauniit kukat. Minulla on myös toinen samanlainen mansikka; syksyllä ne päätyvät kasvimaalle kasvamaan. Keväällä voin halutessani kaivaa ne maasta ja laittaa taas parvekeruukkuun.

Ruusupapujen juurella pilkistää pieniä vihreitä sirkkalehtiä

Ruusupavuissa on kukkanuppuja. Ruusupavut kiipeävät narua pitkin kohti kattoa.

Pensastomaateissa on jo runsaasti vihreitä pikkutomaatteja

Pensaskrassia kasvaa sekä parvekelaatikossa että amppelissa. Nuppuja ei niissä vielä näy.

Runkotomaattien juurella kasvaa muutama basilika; ne tykkäävät toisistaan.  Aleksi on tehnyt vuosia sitten tuon ruukusta pursuavan ukkoporukan, joka vartioi tomaatteja.

Paprikoita valmistumassa

Oreganoa, persiljaa ja basilikaa pienissä altakasteluruukuissa

Runkotomaatit kiipeävät naruja pitkin kohti kattoa, jossa on tanko.

Valoa parvekkeelle saa roikasta

Tähän ämpäriin kerään jätettä kasvimaakompostia varten. Kasvimaasta kirjoitan seuraavaksi.

Juhannus Tallinnassa - Jaanipäev Tallinnas

Olin Tallinnassa viettämässä juhannusta Riston ja ystävieni Outin ja Tiinan kanssa. Juhannus on Virossa yhä vanhalla paikallaan eli aatto oli lauantaina.

Olimme majoittuneet Tallink City -hotelliin, joka on siisti ja ruma.  Hotellin aamupala on edelleen monipuolinen ja tylsä; tavallinen hotelliaamiainen siis.

Perjantaina, heti maihin tultuamme, kävin Riston kanssa kaunistautumassa Vana Viru ilusalongissa, jossa olen ollut asiakkaana jo kymmenisen vuotta. Minä olin jalka- ja kasvohoidoissa ja leikkautin tukan, Risto leikkautti tukan ja parran. Koko hupi maksoi meille yhteensä muutaman euron alle satasen. Opin taas viroa: Mu küüned on lakatud, nende peal on kristalid. (Äännä: Mu kyynet on lakkatut, nente peal on kristallit. Suomeksi siis: Kynteni on lakatut, niiden päällä on kristallit.) Siis mitkä kumman kristallit? Kummankin isonvarpaan (viroksi suurvarvas) kynnen päälle on liimattu kolme pientä "kristallia". Myöhemmin mm. haahuilimme kaupungilla ja ihailimme vanhoja rakennuksia, jälleen kerran. Ehdin kuitenkin Riston kanssa välillä piipahtaa Keskitorilla (Keskturg), josta ostin suuret keltaisen kesäkurpitsan taimet. Hintaa rotevilla kasvinaluilla oli euron kappale, joten hankinta oli hyvä. Nyt kurpitsat ovat jo palstallani. Suosittelen kaikille palsta- ja parvekeviljelijöille taimien hankintaa Viron toreilta! Makeita kirsikoita (murel) ostin kilon, ja ne maksoivat 4,50 e. Suomessa hinta on kympin verran.

Kävimme lauantaina mm. lempitorillani Nõmmessa. Mukaan lähti potillinen pieniä basilikan taimia - ne istutan huomenna parvekkeelle runkotomaattien juurelle. Ostin myös iisopin taimen; iisoppia kutsutaan köyhän laventeliksi. En tiedä, mihin sitä käytetään, mutta se on hyvä perhoskasvi. Kasviparat kulkevat Virosta Suomeen repussani tai kangaskassissa, joten monesti niistä katkeaa muutama lehti. Ne kuitenkin aina toipuvat matkan rasituksista.

Torilta kannattaa ostaa hedelmiä, marjoja, sieniä, sipuleita ja valkosipuleita. Niin ja hapankaalia! Itse asiassa vaikka mitä... Virolaisia isoja ja makeita mansikoita sekä pulleita herneitä ostin molempia kilon. Mansikat syötiin iltapalana punaviinin kera.

Lauantai-iltana eli juhannusaattona oli tarkoitus mennä juhannusjuhliin Rocca al Maren ulkoilmamuseoalueelle, mutta Tallinnassa satoi reilusti koko päivän. Illan ohjelmanmuutos ei kuitenkaan ankarasti pänninyt. Ainahan löytyy vaihtoehtoista ohjelmaa!

Sunnuntaina ihailimme edelleen vanhoja, rappioituneita taloja. Kävimme myös keväällä avatussa merimuseossa Lennusadamissa (äännä: lennusatam, suomeksi lentosatama). Museo oli upea, mutta liian sotaisa minun makuuni.

Seuraava Vironmatkani on viimeistään 8. syyskuuta, jolloin matkaseuranani tulee olemaan työtovereita. Matkan teemana on tuolloin sadonkorjuu, joten käymme ainakin Nõmmen torilla (!) ja illalla menemme oopperaan.

Tervemenoa Tallinnaan!

PS. En ostanut yhtään korviksia.

Neulegraffiteja Viru-keskuksen alla olevalla bussiasemalla

Risto onnellisena terassilla, varmaankin tumma olut edessään

Ryhdyin Rahva raamat -kirjakaupan kanta-asiakkaaksi. Sain syntymäpäivän vuoksi 10% alennuksen.

Suojeltu rakennus keskustassa

Rappioromantiikkaa

Lisää rappioromantiikkaa

Saunan nimessä ei ole kuolema, vaan sauna on nimetty Hra Kalmin mukaan. Suomeksi siis Kalmin sauna, virosta kun genetiivin n on kulunut pois...

Näin No Bananas -firma rahastaa Viru-keskuksessa turisteja

Suklaakahvilassa Tallinnassa

Seuraava käsityöni?

Mäkin haluan tornin takapihalle!

Merimuseon tyylikkäästä vessasta

Eko- & säästövinkki parvekeviljelijälle

Parvekeruukkujen pohjalla kannattaa aina olla salaojituksena leca-soraa. Minä vein aiemmin soran aina syksyllä kasvimaalle, mutten enää vie.

Ompelin vanhasta nailonisesta valoverhosta sopivan kokoisia pusseja, joihin laitoin soran. Näin voin käyttää samaa leca-soraa vuosikausia. Pusseja voi tehdä myös vanhoista sukkahousuista, nehän venyvät ja venyvät...

Aina ennen käyttöönottoa laitan pussit ämpäriin kuumaan veteen likoamaan ja huuhtelen ne sitten kunnolla. (Ehkä veteen voisi laittaa hieman Tolua, joka hajoaa luonnossa?) Puhdistus on siksi, että soran joukossa voi lymytä vaikkapa homeen itiöitä.

Oi, mitkä ihanat kesäjuhlat!

Tämän kesän ensimmäiset kesäjuhlat olivat Helmin lakkiaiset. Kutsussa mainitsin, ettei paikalla ole sukulaisia, joten ei ole myöskään pönötystä. Niinpä juhlamme oli iloisen meluisa ja rento. Juhlat alkoivat viideltä ja jatkuivat puoleen yöhön. Noin 40 vierasta oli iältään 17-vuotiaasta yli kuusikymppiseen. Juhlien väri oli vaaleanpunainen, mikä näkyikin siellä sun täällä. Vieraat söivät pahvilautasilta, joista isommat (Anttilasta, Prismasta) revin ja kompostoin. Pienemmät vein pahvinkeräykseen. Prismasta ostin myös puisia, kertakäyttöisiä aterimia. (Kasvimaalle merkkitikkuja!) Mulla oli Helmin kanssa sellainen työnjako, että Helmi hoitaa makeat tarjottavat, minä suolaiset yms. ja boolin. Käytimme leipomuksissamme vain voita ja runsaasti niin reilun kaupan kuin luomutuotteitakin.

Helmi teki kolme mansikkaista jäädykettä. Eilen yritimme ottaa jäljelle jäänyttä jäädykettä, mutta se oli niin umpijäässä, ettei veitsi siihen pystynyt. Jos siis haluat pienempiä kerralla syötäviä annoksia, niin laita jäädyke esim. kolmeen pakasterasiaan. Erityisen suosittuja olivat Helmin leipomat suklaa-saksanpähkinäbrowniet, joiden päällä oli paksu ihana suklaakuorrutus. Resepti löytyy Leila Lindholmin ruotsinkielisestä kirjasta A piece of cake (ei HelMetissä), jonka olen ostanut lempikaupungistani Tukholmasta. (Niin ja toinenhan on tietysti Tallinna.) Kirja on suomennettu nimellä Pala kakkua - ja paljon muuta : yli 200 Leilan suosikkiohjetta. Ehkä Helmin käyttämät reseptit löytyvät myös sieltä? Helmi leipoi myös kolme herkullista juustokakkua, nimeltään New York blueberry cheesecake. Tämänkin ohje löytyy Leilan ruotsinkielisestä kirjasta. Tästä Helmi leipoi myös gluteenittoman version. Gluteenitonta pohjaa oli hankala tehdä; gluteenittomia digestive-keksejä oli vaikea murskata, eikä voi tahtonut imeytyä muruihin. Pohja oli sovellus tavallisesta juustokakun pohjasta.

Minä leivoin suolaisten pikkupiirakoitten kinkku- ja kasvisversiot muffinivuokiin. Ohjeet otin Eeva Salosen Ruokatorstai -kirjasta (s. 238). Muutin hieman kasvispiiraitten ohjetta: pelkkien herkkusienien lisäksi täytteessä oli myös suppilovahveroita ja ruohosipulin sijasta käytin pakastesipulisilppua. (Ruohosipulia on kasvimaa pullollaan, mutten ehtinyt hakea sitä.) Sienipiiraista oli myös gluteeniton versio. Tein pakastekarjalanpiirakoitten (myös gluteenittomat) kaveriksi sekä munavoita että kevyempää raejuustomunavoita. Ohjetta niihin ei tarvitse. Samoin amerikkalaiseen kaalisalaattiin (coleslaw) löytyy monensorttisia ohjeita netistä. Minun versiossani oli kaalin lisäksi karkeaa porkkanaraastetta, punaista paprikaa ja sipulia.

Lopuksi suositun boolin ohje, sekä alkuperäinen (netistä), että oma mukaelmani.

Alkuperäinen:
1 pullo valkoviiniä
0,5 l vodkaa
33 cl mansikkalikööriä
3 l sitruunalimua

Mukailun syy on siinä, että laivassa myytävät liköörit ovat 0,5 l pulloissa. Käyttämäni likööri oli herkullista ja ihanan paksua. Booli oli tarjolla kahdeksan litran hillopurkista ja kauhana oli tavallinen soppakauha.

Tällaista minä tein:
1 pullo valkoviiniä
0,5 l vodkaa
0,5 l mansikkalikööriä
3 l Lidlin sitruuna-kivennäisvettä

Jääkuutioina käytin 500 g umpijäisiä pakastemansikoita sekä jäädytettyjä sitruunaviipaleita. Näin booli ei laimene...

Suurkiitos ja halauksia kaikille kanssamme juhlineille!

Helmi (vas.) ja Siiri perjantaina uusina ylioppilaina

Tämän verran boolia jäi. Tein sitä sentään kuusinkertaisen annoksen  ;)

Kaunis päivä Tallinnassa - Ilus päev Tallinnas

Kävinpä muutama viikko sitten Tallinnassa. Taas, huokaa joku. (Eihän ollut kuin vasta neljäs reissu tänä vuonna.) Perustelen matkojani: Tallinna on niin kaunis kaupunki! Siellä on paljon vanhoja, hienoja rakennuksia! Historian havinan aistii joka paikassa! Tallinna on moderni keskieurooppalainen kaupunki! Siellä puhutaan viroa! Siellä on edelleen edullinen hintataso suomalaisen kukkarolle!

Mulla oli tarkka suunnitelma, kuinka käytän tuon maanantain. Aamulla klo 7.30 laivaan ja illalla Tallinnasta klo 17.30 laivalla takaisin; onhan seuraavana päivänä aikainen herätys aamuvuoroon. Asiat eivät kuitenkaan aina tapahdu suunnitelmien mukaan. Bussissa nro 15A matkalla Länsisatamaan selasin kukkaroani ja totesin: juu-u, tärkeimmät kortit oli mukana, nimittäin maksukortit. Tosin Tallinnaan ei pääse ilman henkilötodistusta tai passia, joka on esitettävä lähtöselvityksessä. (Mulla on tapana tyhjentää kukkaro ylimääräisistä korteista aina matkalla lähtiessä.) Nopeat refleksit on tarpeen tällaisessa tilanteessa. Kiroilin hieman itsekseni, ja ehkä ääneenkin. Halusin Tallinnaan juuri tuolla laivalla! Kello oli 6.30 ja lähtöselvityksessä pitää ohjeiden mukaan olla viimeistään 30 min. ennen lähtöä. Taksitolpalla oli taksi ja kysyin, ehtiikö Espooseen puolessa tunnissa. Virolainen kuski arveli ehtivänsä, hän sanoi myös, että lähtöselvitys sulkeutuu 10 yli seitsemän. Niinpä menoksi! Takaisin satamassa olimme 7.05, jolloin ehdin vielä lunastaa lippuni. Taksimatkan hinta oli noita matkan "yllättäviä menoja", tosin se tapahtui hyvin varhaisessa vaiheessa matkaa. Matka maksoi 21 e edestakaisin, aamiainen 10 e ja taksimatka 58 e.

Saavuin Tallinnaan suunnitelmani mukaan. Aluksi ostin kioskista tarpeellisen 10 matkan matkalippuvihon eli talongi raamatun [lausu: talonki raamat], joka maksaa 8 euroa. Niissä lipuissa ei ole vaihto-oikeutta. Matkustin ratikalla Keskitorille, Keskturg [keskturk], jossa suunnistin heti mummojen taimimyyntiä kohti. Teen mieluusti kauppaa virolaisten mummojen kanssa, sillä he eivät yritä puhua kanssani suomea eikä englantia. Saan rauhassa sönköttää viroa! Niinpä ostin kolme rotevaa tomaatin tainta, kolme persiljan tainta ja kaksi amppelimansikkaa (yht. 11.50 e). Seuraavalta ostin puna- ja valkosipulin istukkaita sopivan kasan (4.50 e)

Seuraava kohde oli torin lähistöllä sijaitseva Karnaluks, tuo suomalaisten käsityöharrastajien mekka. Nytkin paikalla oli bussilastillinen mummoja löytöjä tekemässä... Karnaluksissa on valtavat valikoimat kaikkea, mitä käsityön harrastaja ja askartelija vain voi vain himoita. Eurooppalaiset laatulangat maksavat siellä 2/3 siitä, minkä Suomessa. Olin hillitty; ostin kolme kerää ja ihanat ruusupuiset puikot. Nyt tekeillä on lämpimät säärystimet ensi syksyksi. Hintaa shoppailulle tuli vaatimattomat 22 euroa.

Ihanaa Rowanin lima-lankaa (84% baby alpaca, 8% merino wool, 8% nylon). Ruusupuisilla puikoilla on mukava neuloa

Kolmas kohde oli virolaisten nuorten käsityöläisten Nu Nordik -myymälä, joka sijaitsee Vapauden aukion, Vabaduse [vapatuse] väljak, reunalla. Vastapäätä sitä on Jaani kirik joka merkitsee suomeksi  Johanneksen kirkkoa. Nu Nordikissa [nortik] myydään hienoja laukkuja, korviksia, t-paitoja ja vaikka  lahjaksi sopivia ihania juttuja. (Ostin sulle synttärilahjan, Hannele, mutta en vielä näytä!). Nu Nordikiin mun oli ehdottomasti päästävä siellä myytävän kunniamerkin vuoksi. (?) Nii-in, näin sen pääsiäismatkallamme, mutten kehdannut ostaa. Mielestäni tuhlasin silloin tarpeeksi. Koru oli kuitenkin myyty! Kerroin myyjälle, että se on v-ä-l-t-t-ä-m-ä-t-ö-n, koska Tuglas-seuralla olisi 30-vuotisjuhlat eli konsertti ja illallinen 5.5. Tarvitsen kunniamerkin juhlaan! No hän otti mun sähköpostiosoitteen ja lupasi tilata  mulle korun. Koru tulikin ajoissa kirjattuna kirjeenä.

Niin, toi proua on muuten suomeksi rouva.

Nälkä, mikä ihana tekosyy, mainosta seuratakseni. Vieressä olikin sopivasti nimetön baari, jossa nautin edullisesti lounaan eli sienillä täytetyt letut, seljanka-soppaa ja ison lasillisen Saku [sakku] Hele -olutta! Hintaa rittävälle aterialle tuli yhteensä 5.30 e. Nyt vatsa oli täynnä, joten saatoin kierrellä vanhassa kaupungissa ja ihastella keväistä päivää. Ravintolat olivat avanneet taas terassinsa, mm. Olde Hansan [olte hansa] terassilla kasvoivat jo aiemmilta vuosilta tutuiksi tulleet yrtit.

Viime kesänä yrttien joukossa kasvoi myös kehäkukkia ja krasseja

Päätin pistäytyä Tapio Mäkeläisen kehumaan, uudistettuun Viron historialliseen museoon. Edellisestä käynnistäni olikin jo aikaa. Uusi näyttely oli raikas, mikäli museoista noin voi sanoa. Tilat oli upeasti remontoitu; tutustu myös alakerran vessatiloihin! Tuossa museossa kannattaa piipahtaa seuraavalla Tallinnan matkalla. Museoissa on useimmiten myös upeat museokaupat, niin tälläkin. Siispä sinne. Korvakorut ostin itselleni matkamuistoksi...

Satulinnut ja rouvakorvikset

Kulttuurikierroksen jälkeen mieleni teki vihreää teetä ja jotain makeaa, siispä seuraava kohteeni oli ihana suklaakahvila Vene-kadulla. Se on eräs lempikahviloistani. (Vene on muuten suomeksi venäläinen. Katu on saanut siitä nimensä, että venäläiset tekivät siellä kauppaa jo keskiajalla.) Tallinnassa kadunkulmissa lukee vain esimerkiksi Vene, Viru tai Hobusepea [hopusepea], joka merkitsee hevosenpäätä. Huomaa, että sanaa tänav eli katu ei lue kadun nimen jälkeen.

Suklaakahvilan herkkuja. Itse asiassa kompvekt eli iso konvehti olisi riittänyt...

Tallinnan vanhassa kaupungissa on ihanat käytävät Saiakang (tai käik) ja Katariina käik. Haluan joka matkallani poiketa niissä. Tallinnassa on paljon nähtävää, joten suosittelen että yövyt kaupungissa, ostat bussilippuvihon tai vuorokausilipun (1 päeva kaart, 24 h) tai kolmen päivän lipun ja rohkeasti otat kaupungin haltuusi. Kirjastosta voit lainata halutessasi matkaoppaita ;) Tervemenoa Tallinnaan!

MYRTSISSÄ NEULOTAAN!

Koska pidän sekä käsitöistä että kirjojen lukemisesta, aloitan työpaikallani Myyrmäen kirjastossa neulepiirin huomenna keskiviikkona.

Myrtsin neulepiiri kokoontuu touko-kesäkuussa Myyrmäki-talon tapahtumahuoneessa joka toinen ke klo 13-15, 2. toukokuuta alkaen. (Syksyllä toinen kerta voi olla illalla tai sitten se muuttuu lukupiiriksi.)

Neuleiden lisäksi voit tehdä muitakin käsitöitä ja kuunnella kun luen novellin tai pari ääneen. Käsitöiden teko ei ole pakollista, mutta se on suotavaa. Tulen haalimaan hyviä käsityölinkkejä neulepiirin sivulle. Lisäksi kerään ns. hyväntekeväisyysneuleitten ohjeita eli syto-myssyt, Jorvin vauvoille pipot, Afrikkaan vauvoille nuttuja yms. (Lähetä linkkivinkkisi!) Tietenkin kukin voi tehdä ihan mitä lystää, vaikka ristipistoliinaa itselle.

Vinkkaan myös käsityö- ja muita kirjoja sekä kutsun vierailijoita, ystäviä kertomaan omista käsityöharrastuksistaan. Neulepiiri on maksuton ja avoin kaikille, eikä edellytä ilmoittautumista. Voit tulla mukaan kerran tai joka kerta, valinta on sinun. Olet tervetullut myös vauvan kanssa. Myyrmäki-talossa ei ole kahvilaa, joten ota mukaan omat eväät, vaikka kahvia termokseen. 

Tiedotan jatkossa neulepiirin kuulumisista lukupiiri.netissä ja mm. Myyrmäen kirjaston Facebook -sivuilla, muista tykätä. 

Tervetuloa mukaan neulomaan, keskustelemaan ja kuuntelemaan ääneenlukua!

VÄLINEURHEILUA

Pyöräily on totista välineurheilua, minkä olen Ristolta oppinut. Kypärän lisäksi on hyvä omistaa joitain kunnollisia vaatteitakin; kunnon varusteet tekevät työmatkasta ja pyörälenkeistä miellyttäviä.

Olimme pääsiäisenä Tallinnassa ja suuntasimme tietysti Hawaii Expressiin, josta olemme tehneet monesti edullisia ostoksia. Virossa hintataso on edullisempi kuin Suomessa ja lisäksi alennukset ovat suuria. Nyt Piritan myymälä muutti toiseen paikkaan, lähelle tosin, joten ostin muuttomyynnistä pyöräilycaprit. Niissä on irralliset vaippahousut. Hm, XL-vaipoilta tuo paksu pehmuste tosiaankin tuntuu. Vaippapöksyt pääsivät viime sunnuntaina käyttöön, kun ajoin Hepon kevään ensimmäisen lenkin, kotimatkoineen yhteensä 50 km. Edellinen tämän kevään pyöräily oli nelisen kilometriä, joten tunsin todellakin pyöräilleeni... Itse asiassa varsinaisia pyöräilyhousuja ei välttämättä tarvitse, jos on irralliset vaippahousut. Nehän voi laittaa minkä tahansa mukavien housujen alle. Mullakin ne oli niitten pitkien pyöräilyhousujen alla, joita käytän keväisin ja syksyisin. Joillakin on pyöräilytrikoot, mutta trikoo on riskillä ruma. En halua moisia pöksyjä korostamaan leveää peffaani.

Vaippahousut ovat hyvät pystypyörällä ajettaessa. Ken ajaa nojapyörällä, käyttäköön mitä lystää. Risto nojapyöräilee monesti väljät reisitasku- tai kireät juoksuhousut yllään.

Vaippahousut kuuluivat siis samaan pakettiin pyöräilycaprien kanssa. Hinta oli alunperin yli 70 e, mutta muuttomyynnin vuoksi sain ne 20 eurolla. Todella hyvä kauppa! Samoja, mutta miesten housuja, myytiin tuolla 70 eurolla Hawaii Expressin uudessa myymälässä.

Vaippahousujen pehmuste on todella nimensä veroinen. Pienet kuviot eivät ole raitoja, vaan kussakin on Scottin logo

Caprit & hanskat

Uudesta kaupasta mukaani pääsi pyöräilyhanskat, viime vuonna kadonneitten tilalle. Nekin olivat reilussa alennuksessa. Sain ne nyt 22 eurolla, mikä on edullinen hinta kunnollisista. Kaupasta löytyi myös tyylikäs musta paita miesten osastolta, joten sekin piti ostaa. En pidä kirjavista pyöräilyvaatteista, tosin Hepon logolla varustetun liivin ja ohuen takin olen kuitenkin tullut tilanneeksi. Valitettavasti musta paita ei ollut alennuksessa, joten ostokselle tuli hintaa nelisen kymppiä. Tietysti pyörällä voi ajaa teepaita päälläkin, mutta tuollainen paita on mukavampi, koska se ei kastu hiestä isojakaan mäkiä ylös huhkiessa.

Eivät kevään pyöräilyhankinnat vielä tuohon lopu. Helmikuussa, heikkona hetkenäni, tokaisin Ristolle seuraavaa: sitten kun saan vakituisen työpaikan, niin hankitaan meille toinen nojapyörä. Mikä tonttu lie kuullut, koska muutaman viikon kuluttua sain toiveitteni mukaisen työn. Nyt siis on "pakko" ostaa uusi nojakki, sellainen, jolla voi ajaa niin Risto kuin minäkin. Sitä varten pitää olla lukkopolkimet ja sopivat kengät. Katselimme kenkiä Tallinnassa; kylläpä ne olivat rumia! Rumia ne ovat kyllä Suomessakin, enkä halua mitään monivärisiä hirvityksiä. No Risto selvitteli innoissaan kenkätarjontaa ja Sellon pyörästä Leppävaarasta löytyikin sitten sopivat. Siinä muuten kauppa, jossa on hyvä palvelu. Hintakin oli alle satasen, kun ne monesti maksavat 150 euron kieppeissä. Samalla reissulla tosin mukaan tarttui noin 40 e maksavat irtolahkeet, joita voin käyttää caprien kanssa.

Siistit kengät & irtolahkeet

Bussilippuni on voimassa 27.4. saakka, joten viimeistään vapun kieppeissä aloitan työmatkapyöräilyn. Matka on mulle sopiva eli 8 km suuntaansa ja reitti kulkee mukavasti hevostallien ohi.

Lopuksi vielä varoituksen sana. Puolisoa valitessa kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten minulle. Kun lähtee pyöräilyhullun matkaan, joutuu kuuntelemaan loputtomia juttuja pyöräilyretkistä, yhteistä rahaa menee fillareihin ja varusteisiin, saa osallistua (=painostetaan) pyörälenkeille... Ja mikä pahinta: hulluus tarttuu! No mussa se on onneksi kuitenkin lievässä muodossa, vaikka oireet ovatkin viime aikoina pahentuneet.

Risto, pyöräilyhullu mieheni