Mulla oli tarkka suunnitelma, kuinka käytän tuon maanantain. Aamulla klo 7.30 laivaan ja illalla Tallinnasta klo 17.30 laivalla takaisin; onhan seuraavana päivänä aikainen herätys aamuvuoroon. Asiat eivät kuitenkaan aina tapahdu suunnitelmien mukaan. Bussissa nro 15A matkalla Länsisatamaan selasin kukkaroani ja totesin: juu-u, tärkeimmät kortit oli mukana, nimittäin maksukortit. Tosin Tallinnaan ei pääse ilman henkilötodistusta tai passia, joka on esitettävä lähtöselvityksessä. (Mulla on tapana tyhjentää kukkaro ylimääräisistä korteista aina matkalla lähtiessä.) Nopeat refleksit on tarpeen tällaisessa tilanteessa. Kiroilin hieman itsekseni, ja ehkä ääneenkin. Halusin Tallinnaan juuri tuolla laivalla! Kello oli 6.30 ja lähtöselvityksessä pitää ohjeiden mukaan olla viimeistään 30 min. ennen lähtöä. Taksitolpalla oli taksi ja kysyin, ehtiikö Espooseen puolessa tunnissa. Virolainen kuski arveli ehtivänsä, hän sanoi myös, että lähtöselvitys sulkeutuu 10 yli seitsemän. Niinpä menoksi! Takaisin satamassa olimme 7.05, jolloin ehdin vielä lunastaa lippuni. Taksimatkan hinta oli noita matkan "yllättäviä menoja", tosin se tapahtui hyvin varhaisessa vaiheessa matkaa. Matka maksoi 21 e edestakaisin, aamiainen 10 e ja taksimatka 58 e.
Saavuin Tallinnaan suunnitelmani mukaan. Aluksi ostin kioskista tarpeellisen 10 matkan matkalippuvihon eli talongi raamatun [lausu: talonki raamat], joka maksaa 8 euroa. Niissä lipuissa ei ole vaihto-oikeutta. Matkustin ratikalla Keskitorille, Keskturg [keskturk], jossa suunnistin heti mummojen taimimyyntiä kohti. Teen mieluusti kauppaa virolaisten mummojen kanssa, sillä he eivät yritä puhua kanssani suomea eikä englantia. Saan rauhassa sönköttää viroa! Niinpä ostin kolme rotevaa tomaatin tainta, kolme persiljan tainta ja kaksi amppelimansikkaa (yht. 11.50 e). Seuraavalta ostin puna- ja valkosipulin istukkaita sopivan kasan (4.50 e)
Seuraava kohde oli torin lähistöllä sijaitseva Karnaluks, tuo suomalaisten käsityöharrastajien mekka. Nytkin paikalla oli bussilastillinen mummoja löytöjä tekemässä... Karnaluksissa on valtavat valikoimat kaikkea, mitä käsityön harrastaja ja askartelija vain voi vain himoita. Eurooppalaiset laatulangat maksavat siellä 2/3 siitä, minkä Suomessa. Olin hillitty; ostin kolme kerää ja ihanat ruusupuiset puikot. Nyt tekeillä on lämpimät säärystimet ensi syksyksi. Hintaa shoppailulle tuli vaatimattomat 22 euroa.
Kolmas kohde oli virolaisten nuorten käsityöläisten Nu Nordik -myymälä, joka sijaitsee Vapauden aukion, Vabaduse [vapatuse] väljak, reunalla. Vastapäätä sitä on Jaani kirik joka merkitsee suomeksi Johanneksen kirkkoa. Nu Nordikissa [nortik] myydään hienoja laukkuja, korviksia, t-paitoja ja vaikka lahjaksi sopivia ihania juttuja. (Ostin sulle synttärilahjan, Hannele, mutta en vielä näytä!). Nu Nordikiin mun oli ehdottomasti päästävä siellä myytävän kunniamerkin vuoksi. (?) Nii-in, näin sen pääsiäismatkallamme, mutten kehdannut ostaa. Mielestäni tuhlasin silloin tarpeeksi. Koru oli kuitenkin myyty! Kerroin myyjälle, että se on v-ä-l-t-t-ä-m-ä-t-ö-n, koska Tuglas-seuralla olisi 30-vuotisjuhlat eli konsertti ja illallinen 5.5. Tarvitsen kunniamerkin juhlaan! No hän otti mun sähköpostiosoitteen ja lupasi tilata mulle korun. Koru tulikin ajoissa kirjattuna kirjeenä.
Niin, toi proua on muuten suomeksi rouva.
Nälkä, mikä ihana tekosyy, mainosta seuratakseni. Vieressä olikin sopivasti nimetön baari, jossa nautin edullisesti lounaan eli sienillä täytetyt letut, seljanka-soppaa ja ison lasillisen Saku [sakku] Hele -olutta! Hintaa rittävälle aterialle tuli yhteensä 5.30 e. Nyt vatsa oli täynnä, joten saatoin kierrellä vanhassa kaupungissa ja ihastella keväistä päivää. Ravintolat olivat avanneet taas terassinsa, mm. Olde Hansan [olte hansa] terassilla kasvoivat jo aiemmilta vuosilta tutuiksi tulleet yrtit.
Viime kesänä yrttien joukossa kasvoi myös kehäkukkia ja krasseja
Päätin pistäytyä Tapio Mäkeläisen kehumaan, uudistettuun Viron historialliseen museoon. Edellisestä käynnistäni olikin jo aikaa. Uusi näyttely oli raikas, mikäli museoista noin voi sanoa. Tilat oli upeasti remontoitu; tutustu myös alakerran vessatiloihin! Tuossa museossa kannattaa piipahtaa seuraavalla Tallinnan matkalla. Museoissa on useimmiten myös upeat museokaupat, niin tälläkin. Siispä sinne. Korvakorut ostin itselleni matkamuistoksi...
Satulinnut ja rouvakorvikset
Kulttuurikierroksen jälkeen mieleni teki vihreää teetä ja jotain makeaa, siispä seuraava kohteeni oli ihana suklaakahvila Vene-kadulla. Se on eräs lempikahviloistani. (Vene on muuten suomeksi venäläinen. Katu on saanut siitä nimensä, että venäläiset tekivät siellä kauppaa jo keskiajalla.) Tallinnassa kadunkulmissa lukee vain esimerkiksi Vene, Viru tai Hobusepea [hopusepea], joka merkitsee hevosenpäätä. Huomaa, että sanaa tänav eli katu ei lue kadun nimen jälkeen.
Suklaakahvilan herkkuja. Itse asiassa kompvekt eli iso konvehti olisi riittänyt...
Tallinnan vanhassa kaupungissa on ihanat käytävät Saiakang (tai käik) ja Katariina käik. Haluan joka matkallani poiketa niissä. Tallinnassa on paljon nähtävää, joten suosittelen että yövyt kaupungissa, ostat bussilippuvihon tai vuorokausilipun (1 päeva kaart, 24 h) tai kolmen päivän lipun ja rohkeasti otat kaupungin haltuusi. Kirjastosta voit lainata halutessasi matkaoppaita ;) Tervemenoa Tallinnaan!
