VÄLINEURHEILUA

Pyöräily on totista välineurheilua, minkä olen Ristolta oppinut. Kypärän lisäksi on hyvä omistaa joitain kunnollisia vaatteitakin; kunnon varusteet tekevät työmatkasta ja pyörälenkeistä miellyttäviä.

Olimme pääsiäisenä Tallinnassa ja suuntasimme tietysti Hawaii Expressiin, josta olemme tehneet monesti edullisia ostoksia. Virossa hintataso on edullisempi kuin Suomessa ja lisäksi alennukset ovat suuria. Nyt Piritan myymälä muutti toiseen paikkaan, lähelle tosin, joten ostin muuttomyynnistä pyöräilycaprit. Niissä on irralliset vaippahousut. Hm, XL-vaipoilta tuo paksu pehmuste tosiaankin tuntuu. Vaippapöksyt pääsivät viime sunnuntaina käyttöön, kun ajoin Hepon kevään ensimmäisen lenkin, kotimatkoineen yhteensä 50 km. Edellinen tämän kevään pyöräily oli nelisen kilometriä, joten tunsin todellakin pyöräilleeni... Itse asiassa varsinaisia pyöräilyhousuja ei välttämättä tarvitse, jos on irralliset vaippahousut. Nehän voi laittaa minkä tahansa mukavien housujen alle. Mullakin ne oli niitten pitkien pyöräilyhousujen alla, joita käytän keväisin ja syksyisin. Joillakin on pyöräilytrikoot, mutta trikoo on riskillä ruma. En halua moisia pöksyjä korostamaan leveää peffaani.

Vaippahousut ovat hyvät pystypyörällä ajettaessa. Ken ajaa nojapyörällä, käyttäköön mitä lystää. Risto nojapyöräilee monesti väljät reisitasku- tai kireät juoksuhousut yllään.

Vaippahousut kuuluivat siis samaan pakettiin pyöräilycaprien kanssa. Hinta oli alunperin yli 70 e, mutta muuttomyynnin vuoksi sain ne 20 eurolla. Todella hyvä kauppa! Samoja, mutta miesten housuja, myytiin tuolla 70 eurolla Hawaii Expressin uudessa myymälässä.

Vaippahousujen pehmuste on todella nimensä veroinen. Pienet kuviot eivät ole raitoja, vaan kussakin on Scottin logo

Caprit & hanskat

Uudesta kaupasta mukaani pääsi pyöräilyhanskat, viime vuonna kadonneitten tilalle. Nekin olivat reilussa alennuksessa. Sain ne nyt 22 eurolla, mikä on edullinen hinta kunnollisista. Kaupasta löytyi myös tyylikäs musta paita miesten osastolta, joten sekin piti ostaa. En pidä kirjavista pyöräilyvaatteista, tosin Hepon logolla varustetun liivin ja ohuen takin olen kuitenkin tullut tilanneeksi. Valitettavasti musta paita ei ollut alennuksessa, joten ostokselle tuli hintaa nelisen kymppiä. Tietysti pyörällä voi ajaa teepaita päälläkin, mutta tuollainen paita on mukavampi, koska se ei kastu hiestä isojakaan mäkiä ylös huhkiessa.

Eivät kevään pyöräilyhankinnat vielä tuohon lopu. Helmikuussa, heikkona hetkenäni, tokaisin Ristolle seuraavaa: sitten kun saan vakituisen työpaikan, niin hankitaan meille toinen nojapyörä. Mikä tonttu lie kuullut, koska muutaman viikon kuluttua sain toiveitteni mukaisen työn. Nyt siis on "pakko" ostaa uusi nojakki, sellainen, jolla voi ajaa niin Risto kuin minäkin. Sitä varten pitää olla lukkopolkimet ja sopivat kengät. Katselimme kenkiä Tallinnassa; kylläpä ne olivat rumia! Rumia ne ovat kyllä Suomessakin, enkä halua mitään monivärisiä hirvityksiä. No Risto selvitteli innoissaan kenkätarjontaa ja Sellon pyörästä Leppävaarasta löytyikin sitten sopivat. Siinä muuten kauppa, jossa on hyvä palvelu. Hintakin oli alle satasen, kun ne monesti maksavat 150 euron kieppeissä. Samalla reissulla tosin mukaan tarttui noin 40 e maksavat irtolahkeet, joita voin käyttää caprien kanssa.

Siistit kengät & irtolahkeet

Bussilippuni on voimassa 27.4. saakka, joten viimeistään vapun kieppeissä aloitan työmatkapyöräilyn. Matka on mulle sopiva eli 8 km suuntaansa ja reitti kulkee mukavasti hevostallien ohi.

Lopuksi vielä varoituksen sana. Puolisoa valitessa kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten minulle. Kun lähtee pyöräilyhullun matkaan, joutuu kuuntelemaan loputtomia juttuja pyöräilyretkistä, yhteistä rahaa menee fillareihin ja varusteisiin, saa osallistua (=painostetaan) pyörälenkeille... Ja mikä pahinta: hulluus tarttuu! No mussa se on onneksi kuitenkin lievässä muodossa, vaikka oireet ovatkin viime aikoina pahentuneet.

Risto, pyöräilyhullu mieheni

PÄÄSIÄINEN TALLINNASSA

Tunnustan: nämä tiput ostin rekvisiitaksi

Olen käynyt Tallinnassa monen monituista, varmaan satoja kertoja. Tämä nelipäiväinen matka oli erilainen: Tuglas-seuran kulttuurimatka. Kolmena päivänä saimme nauttia seuran kulttuurisihteerin, Tapio Mäkeläisen upeista, kahden tunnin mittaisista kaupunkikierroksista. (Tapio on todellinen asiantuntija, hän on viron kielen ja kulttuurin maisteri.) Saimme kuulla paljon uutta Tallinnan vanhan kaupungin ala-, keski- ja yläkaupungista.

Tapio Mäkeläinen Raatihuoneentorilla nojaamassa portaikkoon kuuluvaan etikkukiveen. Huomaa myös upea portaali!

Mustapäitten veljeskunnan talon ovi

Tutustuimme myösmodernin taiteen museoon Kumuun osaavan oppaan, Urmaksen johdolla. Olen kuunnellut Kumussa muutaman opastuksen, mutta tämä puolitoistatuntinen oli vertaansa vailla.

Kumun tarjonta on monipuolista

Pääsiäisen aikaan Tallinnassa on runsaasti niin maksullisia kuin ilmaisiakin konsertteja. Kävimme Tarton yliopiston akateemisen mieskuoron 100-vuotisjuhlakonsertissa. Konsertti oli hieno, mutta välillä hämmentävän yltiöisänmaallinen. Taputukset kestivät pitkään ja esiintyvät kapellimestarit olivat todellisia maestroja - ainakin elkeiltään. Väliajalla nautitut kaksi kuohuviiniä & 100 g suklaa maksoivat yhteensä 6,10 euroa. Johanneksen kirkossa, Jaani kirik, esitettiin Pitkänä perjantaina mm. Stabat mater. Hortus musicus soitti periodisoittimilla, jotka on tehty vanhojen mallien mukaan.

Matka oli huolella järjestetty. Majoitus oli Bern-hotellissa vanhan kaupungin laidalla. Jokaisena neljänä päivänä oli lounas hyvässä ravintolassa ja matkat tehtiin Tallinkin nopeilla laivoilla. Matka ilman konsertteja maksoi yhdeltä 2 h huoneessa 365 e. Konserttiliput maksoivat 8 e kpl.

Vaikka matkalla oli paljon runsaasti ohjelmaa, niin vielä jäi aikaa ratikalla ajeluun sekä kahviloissa ja kapakoissa istuskeluunkin.

 Kukeke-baari Telliskivessä

Risto ja todella musta tanskalainen Black hole - olut (13.1%) 

Kukeken hauska kattokruunu

Kevyt iltapala Jaamaturgin eli asematorin kupeessa olevassa baarissa. Huomaa keväiset pajunkissat!

Risto ratikassa lempipuuhassaan: "Kronksutan, en leimaa."


Nägemist, Tallinn!

Parvekeviljelyä

Kevään myötä blogini on noussut haudasta - tosin se ehti ollakin siellä yli vuoden...

Haaveiletko parvekeviljelystä? Älä kuitenkaan istuta porkkanoita - ne kasvavat hitaasti, eivätkä ole erityisen kauniita. Tomaatit, salaatit, yrtit ja vastaavat kasvavat hyvin ja kaunistavat parveketta. Ruusupavuista tai vaikka herneistä voi istuttaa näyttävän näköesteen ja syödä sadon syksyllä pois. Salaattia kannattaa kasvattaa siementen lisäksi kaupan purkkisalaatista. Katsot vaan, että juuret ei ole kuivuneita. Syö ensin salaatti pois. Leikkaa se niin, että kasviin jää parin sentin tynkä. Silloin et leikkaa kasvupistettä pois. Purkkisalaatti tekee parvekkeella toisen sadon. Siemenestä istutetusta salaatista saat kaksi satoa. Pikaisesti satoa saat, kun laitat vaikka neljä purkkisalaatin jämää ja siemeniä ... Voit laittaa parvekelaatikkoon eri salaattilajeja ja poimia niistä satoa lehti kerrallaan.

Nyt on myös hyvä hetki lainata kirjastosta puutarhakirjoja, joista voi perehtyä viljelyyn tarkemmin. Nämä hyvät kirjat oli äsken hyllyssä: Salaattikirja : viljelyvinkit ja ruokaohjeet ja Lena Israelssonin Citypuutarhat  Marttojen sivuilla on myös tietoa parvekeviljelystä:  Hyötykasviyhdistyksellä on erilaisia tapahtumia ja myyjäisiä, joista erityisesti taimimyynneissä kannattaa käydä.

Mullaksi parvekeviljelijän kannattaa ostaa kesäkukkamultaa, sellaista, joka sisältää kastelukiteitä. Parvekelaatikon multahan kuivuu nopeasti. Parvekkeella kannattaa olla tarkka, ettei viljelyastiasta, ruukusta tai kassista valu vettä alakertaan. Muuten saa niskaansa tosi vihaiset naapurit. Mulla on käynyt niin viime kesänä, kun parvekelaatikoissa oli tavallista multaa. Kastelukiteet myös pidättää veden hyvin mullassa.

Onnea viljelyyn!

PS. Yllä oleva kuva on mun lasittamattomalta parvekkeeltani parin vuoden takaa. Jos haluat kasvattaa tomaatteja, ne helpointa ostaa taimina. Taimia olen muuten käynyt ostamassa Tallinnassa...