Muutama vuosi sitten innostuin neulomaan hahtuvalangasta lapasia - niitä jättiläisten lapasia, jotka kutistetaan pesukoneessa. Kyse on huovuttamisesta pesukoneen avulla. Kun lapaset otti koneesta, ne olivat yleensä huopuneet liian paljon eli niitä piti taas hampaat irvessä venyttää sopivan kokoisiksi. Lopputulos oli kuitenkin hyvä; huopuneet lapaset eli eräänlaiset huoparukkaset! Niin, hahtuvalankaa voi ostaa edullisesti Virosta.
Taito-lehdessä näin kuvan kauniista huivista, joka oli ensin virkattu ja sitten kutistettu pesukoneessa. Niinpä minäkin päätin tehdä sellaisen kaunokaisen. Tuumasta toimeen! Virkkasin huivin ja kutistin sen koneessa. Huivista ei tullut venyttämälläkään hyvää, vaan se oli paksu ja tönkkö. Mikä nyt neuvoksi? Kääntelin huivinkuvatusta käsissäni ja samalla pohdin, että pitääkö moinen tekele viedä kierrätykseen. Risto tuli paikalle, tarkasteli tuotantoani ja sitten hänellä välähti: tästä tulee erinomainen päällys nojapyörän penkkiin! Hän otti neulan karvaiseen kouraansa ja ommella sujautteli päällisen valmiiksi. Hieno tuli! Sen jälkeen olemme yhteistuumin valmistaneet vielä kaksi muuta päällistä.
Mikä on tarinan opetus? No tietysti se, että epäonnistuneesta tekeleestä voi sukeutua jotain uutta ja erinomaisen hienoa. Niin. Kuka ei vielä tiedä mikä on nojapyörä, tarkastelkoon kuvaa suurennuslasin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti