Luin pari viikkoa sitten Anu Hopian kirjan Kemiaa keittiössä
Koulussa olin aina vakuuttunut, että kemian tunnilla räjähtää - niinpä en pitänyt moisesta aiheesta. Innostuin kuitenkin Hopian kirjasta, jossa kuvailtiin hauskasti vaikkapa sitä, miksi kiisseli onnistuu tai ei ja miksi kevyttuotteet eivät maistu hyvälle. Itse asiassa ahmin kirjan läpi muutamassa päivässä, vaikka aiheena olikin elintarvikekemia. Ahkerille ruuanlaittajille tiedoksi: kirjassa on myös reseptejä.Siri Hustvedtin uusin kirja Amerikkalainen elegia on hyvinkin lukemisen arvoinen. Eräs teoksen erinomaisesti kuvatuista henkilöistä on pikkuinen tyttö, jota kuvataan muun muassa näin: Eglantine soi minulle keimailevan hymyn. "Vanno kautta kiven ja kannon". "Minä vannon kautta kiven ja kannon". Se näytti miellyttävän häntä, Hän säteili minulle, sulki silmänsä ja hengitti tuhisten sisään nenänsä kautta, aivan niin kuin olisimme vaihtaneet juuri pikemminkin muutaman hajun kuin sanasen.
Koko ajan mulla on menossa jokunen kirja, kunhan niistä vain jaksaisi kirjoittaa. Esim. Doris Lessingin omaelämäkerta Ihon alla kannattaa lukea, mikäli pitää hänen kirjoistaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Lessingin lapsuudesta ja nuoruudesta Afrikassa sekä hänen kahdesta avioliitostaan. Minä en ole lukenut hänen Afrikka-kirjojaan, mutta tämän jälkeen ne kuulostavat houkuttelevilta. Pidän Lessingin kirjoista ja suosittelen luettavaksi vaikka Hyvän terroristin (vallattu talo ja täydet vessanpytyt!) tai ihanan karmaisevan Viides lapsi -kirjan (penska on outo jo syntyessään ja yhä kummemmaksi menee ajan myötä).
No tulipas lyhyesti ja löperösti kirjoitettua. Mä halusin kuitenkin päästä blogissani tämän vuoden puolelle. Nyt alan lukea dekkaria tai tiiliskiviromaania. Mukavaa viikonloppua!
2 kommenttia:
tuo kemia kirja on kyllä kiinnostava.. oon sitä kaupassa katonut. onko se oma. lainaan.
Ei ole oma, mutta sä voit lainata sen kirjastosta!
Lähetä kommentti