Kävin Annin kanssa eilen parilla kirppiksellä. Anni on hyvää kirppisseuraa, koska hän on hyvin kriittinen ostaja, hänellä on vähän rahaa eikä hän halua turhaa roinaa nurkkiinsa. Aloitimme Valtterin kirpputorilta, joka on nykyään hyvin suosittu. Mulle tarttui mukaan eurolla kaksi pussillista pakastepusseja; ostin minä Annille voiveitsenkin. Seuraava kohteemme oli Mäkelänkadun Emmaus, joka olikin yllättäen suljettu. Läheinen itsepalvelukirppis oli auki, mutta täynnä pääosin turhaa roinaa. Ostin sieltä kuitenkin vanhan kermapullon. Seuraava kohteemme oli Korkeavuorenkadun Fasaani, joka sekin oli suljettu. (Sieltä olen ostanut Poulsenin design-lampun halvalla.) Päädyimme Sea Horseen syömään silakkapihvejä ja kaalikääryleitä, joten emme enää ehtineet UFFiin tai FIDAaan tutkimaan tarjontaa. Kiitos, Anni-kulta, hauskasta päivästä!
Mietin eilen, mistä tavaroista pidän ja millaisia minulla on kotona. Totesin, että rakkaimpia ovat vanhat tavarat, joilla on mieluusti jokin tarina. Mulla on myös vanha lipasto ja kaappi, mutta niistä en nyt ottanut kuvia. Samoin posliinisia kahvinsuodattimia, lasipurkkeja, lasisia viilikulhoja, kahvikuppeja ja paljon paljon muuta. Arjen estetiikka, eli kodin huonekalut ja tavarat, on mulle tärkeää. Esineiden ja huonekalujen ei todellakaan tarvitse olla kalliita, muttei kuitenkaan Ikeasta. Kirppiksillä olen käynyt jo kolmetoistavuotiaasta saakka. Jos käyt esimerkiksi Tukholmassa, niin tutustu paikallisiin kirppiksiin. Tässä on nyt jokusen mulle tärkeän tavaran kuva, uuden tai vanhan.
 |
| Joskus kirppikseltä ostettu päärynälimupullo. |
 |
| Mummi, äidinäitini, oli koulutukseltaan tarkastuskarjakko. Hän oli hyvin ylpeä ammattitaidostaan ja koulutuksestaan; syystäkin! Olihan hän syntynyt vuonna 1899. Tämä mortteli on saatu lypsykilpailussa toiseksi palkinnoksi. Pitäisi varmaankin kiillottaa... Alla näkyy Aini Vaarin vuonna 1958 suunnittelema vahakangas, uusi sellainen. |
 |
| Näistä laseista kun otan viinaryypyn, niin muistelen pappaa eli isoisääni. Hän sai lasit 50-vuotislahjaksi vuonna 1950. |
 |
| Silmäpuoli nukke, jolla ei ole nimeä. Mummini teki sen 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi siskolleen eli Hilta-tädille, joka jäi sotaleskeksi nuorena. Hildalla oli ollut myös vauva, joka kuoli muutaman kuukauden ikäisenä. Nuken vartalo on ommeltu itse, samoin vaatteet on itse neulottu. Sillä on myös verhokankaasta tehdyt hienot alusvaatteet. Pienen pitsimyssyn olen ostanut kirppikseltä. Nuken päässä on klommo, koska olen pienenä pudottanut sen lattialle. Silmän menetystä en muista. Nukke istuu tuolilla, jonka olen ostanut 70-luvulla Posti- ja Lennätinhallituksen poistaessa vanhoja toimistokalusteitaan. Olin silloin kesäapulaisena ja maksoin tuolista markan. |
 |
| Tämä ei ole vanha, vain vanhan näköinen. Tätä mallia on valmistettu jo ainakin 50 vuotta. Kone on kaunis, muttei niin tehokas kuin toivoisi... |
 |
| Keskiaikaisen mallin mukaan valmistetut olutlasit Tallinnan Olde Hansan Krambude-puodista. Hauskat nystyrät laseissa ovat siksi, ettei ote lipeäisi, kun kädet on rasvaiset porsaanpaistin syönnin jälkeen. |
 |
| Metallipallon olen ostanut viitisen vuotta sitten Tukholmasta jostain puutarhapuodista. Pallo pelottelee lähelle lentävät noidat pois, heijastuuhan niiden kuva kiiltävästä pinnasta. Tällaisia palloja on todellakin käytetty noitien hätistämiseen! |
 |
| Eilen ostin 30 sentillä tämän kermapullon; siinä voi pitää vaikka kukkia. Kermaa myytiin tällaisissa vielä ainakin 1970-luvulla. Alla on Taina Koivusen ja Marita Suontaustan Salaattikirja : viljelyvinkit ja ruokaohjeet, joka löytyy HelMet-kirjastoista. Hyvä kirja, lainaan sen yhä uudelleen ja uudelleen. |
 |
| Vessassa meillä roikkuu pikkuisessa henkarissa pikkuruinen (80 cm) paita. Ostin sen Aleksille joskus muinoin. Paita on kovaa puuvillaa eli nätti, muttei vauvalle käytännöllinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti