Kävin Annin kanssa eilen parilla kirppiksellä. Anni on hyvää kirppisseuraa, koska hän on hyvin kriittinen ostaja, hänellä on vähän rahaa eikä hän halua turhaa roinaa nurkkiinsa. Aloitimme Valtterin kirpputorilta, joka on nykyään hyvin suosittu. Mulle tarttui mukaan eurolla kaksi pussillista pakastepusseja; ostin minä Annille voiveitsenkin. Seuraava kohteemme oli Mäkelänkadun Emmaus, joka olikin yllättäen suljettu. Läheinen itsepalvelukirppis oli auki, mutta täynnä pääosin turhaa roinaa. Ostin sieltä kuitenkin vanhan kermapullon. Seuraava kohteemme oli Korkeavuorenkadun Fasaani, joka sekin oli suljettu. (Sieltä olen ostanut Poulsenin design-lampun halvalla.) Päädyimme Sea Horseen syömään silakkapihvejä ja kaalikääryleitä, joten emme enää ehtineet UFFiin tai FIDAaan tutkimaan tarjontaa. Kiitos, Anni-kulta, hauskasta päivästä!
Mietin eilen, mistä tavaroista pidän ja millaisia minulla on kotona. Totesin, että rakkaimpia ovat vanhat tavarat, joilla on mieluusti jokin tarina. Mulla on myös vanha lipasto ja kaappi, mutta niistä en nyt ottanut kuvia. Samoin posliinisia kahvinsuodattimia, lasipurkkeja, lasisia viilikulhoja, kahvikuppeja ja paljon paljon muuta. Arjen estetiikka, eli kodin huonekalut ja tavarat, on mulle tärkeää. Esineiden ja huonekalujen ei todellakaan tarvitse olla kalliita, muttei kuitenkaan Ikeasta. Kirppiksillä olen käynyt jo kolmetoistavuotiaasta saakka. Jos käyt esimerkiksi Tukholmassa, niin tutustu paikallisiin kirppiksiin. Tässä on nyt jokusen mulle tärkeän tavaran kuva, uuden tai vanhan.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti