Tammikuun kirjavinkit

Luin pari viikkoa sitten Anu Hopian kirjan Kemiaa keittiössä

Koulussa olin aina vakuuttunut, että kemian tunnilla räjähtää - niinpä en pitänyt moisesta aiheesta. Innostuin kuitenkin Hopian kirjasta, jossa kuvailtiin hauskasti vaikkapa sitä, miksi kiisseli onnistuu tai ei ja miksi kevyttuotteet eivät maistu hyvälle. Itse asiassa ahmin kirjan läpi muutamassa päivässä, vaikka aiheena olikin elintarvikekemia. Ahkerille ruuanlaittajille tiedoksi: kirjassa on myös reseptejä.

Siri Hustvedtin uusin kirja Amerikkalainen elegia on hyvinkin lukemisen arvoinen. Eräs teoksen erinomaisesti kuvatuista henkilöistä on pikkuinen tyttö, jota kuvataan muun muassa näin: Eglantine soi minulle keimailevan hymyn. "Vanno kautta kiven ja kannon". "Minä vannon kautta kiven ja kannon". Se näytti miellyttävän häntä, Hän säteili minulle, sulki silmänsä ja hengitti tuhisten sisään nenänsä kautta, aivan niin kuin olisimme vaihtaneet juuri pikemminkin muutaman hajun kuin sanasen.

Koko ajan mulla on menossa jokunen kirja, kunhan niistä vain jaksaisi kirjoittaa. Esim. Doris Lessingin omaelämäkerta Ihon alla kannattaa lukea, mikäli pitää hänen kirjoistaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Lessingin lapsuudesta ja nuoruudesta Afrikassa sekä hänen kahdesta avioliitostaan. Minä en ole lukenut hänen Afrikka-kirjojaan, mutta tämän jälkeen ne kuulostavat houkuttelevilta. Pidän Lessingin kirjoista ja suosittelen luettavaksi vaikka Hyvän terroristin (vallattu talo ja täydet vessanpytyt!) tai ihanan karmaisevan Viides lapsi  -kirjan (penska on outo jo syntyessään ja yhä kummemmaksi menee ajan myötä).

No tulipas lyhyesti ja löperösti kirjoitettua. Mä halusin kuitenkin päästä blogissani tämän vuoden puolelle. Nyt alan lukea dekkaria tai tiiliskiviromaania. Mukavaa viikonloppua!

Loppuvuoden silppua

Omituinen neulegraffiti-hiiri Karakallion leikkipuistossa, Espoossa.

Joulun kunniaksi tehty kranssi ulko-ovessa. Kranssin pohja ja koristenauhat ovat Tiimarista, kanelitangot vuoden takaiselta reissulta Pietarista ja appelsiinin viipaleet olen kuivannut kasvikuivurilla. Ne voi kuivata myös uunissa, alhaisessa 50 asteen lämmössä. Kuivuvista appelsiineista tulee kotiin hyvä tuoksu!

Joulu oli ja meni, mukavasti perheen parissa. Jokainen sai muutaman lahjan ja perinteistä jouluruokaakin syötiin. Anni on kotona meidän ilonamme loppiaiseen saakka! 

Marsut on olleet meillä nyt reilun kuukauden. Ei ne enää liene marsu-vauvoja, kun ne on syntyneet jo 11. lokakuuta. Söpöjä nämä sisarukset, Madeleine ja Eleonoora, ovat. Ja niiden mamma on Helmi.

Vein eilen kasvimaan kompostiin marsujen käytetyt kuivikkeet, joissa on purua, kuivaa heinää ja papanoita. Samalla oli ihan pakko viedä kahvinporoja ja muuta kompostoitavaa, vaikka olin päättänyt että keväällä vasta. Reissullani näin myös kasvimaanaapurit, jotka olivat tarkistamassa tiluksiaan. He totesivat optimistisesti, että enää neljä kuukautta vijelykauden alkuun.

Jo kuukausi sitten huomasin, että kasvimaalle säilöön, eli maahan, jätetyt sellerit olivat päässeet parempiin suihin. Sellerien jämät olivat edelleen tiukasti maassa ja ne oli järsitty niin syvältä kuin vain oli mahdollista. Toivottavasti maa-artisokkani saavat olla rauhassa!

Kasvimaalle mennessäni ja sieltä palatessani tarkkailin kulkureittiäni. Maassa oli hävyttömän paljon roskia. Takaisin tullessani keräsinkin niitä sitten tyhjentyneeseen muovipussiini. Miten ihmiset voivat olla tuollaisia itsekkäitä paskiaisia? Ajattelin roskia kerätessäni oivallista Roska päivässä -liikettä. Surullinen ilmiö taas on se, että kun johonkin kertyy roskia, siihen alkaa kertyä lisää roskia, ikään kuin siinä olisi epävirallinen kaatis. Ja jotta tuollaisia kaatiksia ei ala kasvaa siellä täällä, pitäisi jokaisen yrittää kerätä roskia. Ai ettei ole "mun homma"? Kenen sitten? 

Tein neulegraffiti-hiiren. Sen harmaassa turkissa kiiltelee ohut kultalanka; ajattelin tuolla kimalluksella tulevaa uuden vuoden aattoa. Kävin Tapaninpäivänä Riston kanssa kiinnittämässä hiiren Karakallion leikkipuiston pieneen puuhun. Hiiriä on vielä kaksi keskeneräistä, ne pitäisi saada valmiiksi ja sopiville paikoille.

Työmatkani pitenee huomenna, jolloin se on noin 50 minuuttia suuntaansa. Olenkin saanut nauttia työmatkapyöräilystä kesäkuun alusta saakka. No jos on jotain huonoa, niin on hyvääkin: bussissa ehtii lukea! Viime aikoina olen lukenut mm. seuraavia: Minna Sarantola-Weissin Reilusti ruskeaa esittelee 70-lukua monipuolisesti. Stefan Nymanin Anna Online on moderni kummitustarina, lukekoon ken uskaltaa! Eroottisten scifi- ja fantasia-aiheisten novellien kokoelma, Hekuman huipulla, on kiintoisa mutta epätasainen kooste. Innokkaalle käsitöiden tekijälle ja kierrätyksen ystävälle on Sock and glove -kirja, jossa on hauskoja ohjeita, kuinka parittomista sukista ja lapasista syntyy niin nallet kuin koiratkin. Kaikki em. kirjat on lainattu HelMet-kirjastosta! 

ENSIMMÄINEN NEULEGRAFFITINI...

...on nyt paikoillaan; tosin kuvassa on sen kaksoiskappale kuvattuna keittiönpöydälläni.

Aamuin ja illoin on ollut niin pimeää, että kuvaaminen mun kamerallani ei onnistu. Eilen kun piti kuvata, niin akku oli tyhjä ja taas tuli pimeää...

Pikkuinen neuleeni esittää tonttulakkia ja se on kiinnitettynä kotiini tuovien portaiden kaiteeseen, tarkempaa osoitetta en tässä anna. Tonttulakin pituus on noin 17 cm ja siinä on kulkunenkin. Kiinnitän myös tuon kaksoiskappaleen jonnekin ja kerron sitten tarkemman sijainnin. Poistan molemmat tonttulakit joulun jälkeen, jos ne vielä silloin ovat paikoillaan.

Tässä vielä ohje, jos joku sellaista kaipaa: luo puikoille 4 noin 38 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 7 - 8 cm ja päättele kummassakin reunassa puikon alussa 4 silmukkaa. Tämän jälkeen kavenna aina puikon lopussa, kunnes silmukat loppuvat.

Nyt kuulen mutinaa ja kysymyksen, että mikä on neulegraffiti. Tämä hankala sana pitää sisällään leikkimielisen tavan ottaa haltuun ympäristöä ja ilahduttaa muita. Neulegraffitit on myös helppo poistaa tarvittaessa. Lisää aiheesta, katso vaikka knit sea tai knitta please.

Törsäämässä

Huopakukkanen villamekon rintamuksella

Marraskuun alkupuolella vertailin Suomen ja Viron käsityöläisten tarjontaa. Lauantaina kävin Riston kanssa Tallinnan Mardilaat -tapahtumassa eli Martin markkinoilla. Kyseessä on virolainen kansanperinteen harrastajien ja ammattilaisten suurtapahtuma, jonka korkeasta tasosta vastaa Eesti Rahvakunsti ja käsitööliit (Viron kansantaide- ja käsityöliitto). Ohjelmassa oli soittoa, laulua ja kansantanssiesityksiä. Erään laulun hömppälä-pömppälä -kertosäe nauratti Ristoa kovasti; hänelle taisi tulla mieleen folkloristiikan opintoni... Tanssijat olivat myös huvittavasti eri paria: vanhat ukot tanssittivat nuoria tyttöjä. Virossa muuten käytetään raitahameista kansallispukua paljon useammin kuin meillä Suomessa.

Samalla viikonlopulla Helsingissä oli Elma-messut, joiden maaseutuosuus oli kutistunut hyvin pieneksi ja kädentaitoalue paisunut laajaksi. Tarjontaa oli niin puutöitä kuin keskiaikavaikutteisia pellavavaatteitakin. Mm. Novita, kangaspuiden valmistaja Toika, Wetterhof ja Helsingin kotiteollisuusyhdistys Helsky olivat paikalla. Helsingistä innostuin ostamaan lankoja, mm. Wetterhoffin unisukkapaketin. 

Tallinnan hintataso on edelleen edullinen suomalaisen kukkarolle.  Mardilaatista ostin itselleni ihanan harmaan villamekon, (n. 50 e) jota voi käyttää housujen tai hameen kanssa. Mekkoon löytyi myös soma, huovutettu kukka (n. 3 e) rintapieleen kiinnitettäväksi. Risto osti itselleen Olden valmistaman mustan, pystykauluksisen pellavapaidan (n. 30 e). Minulla on useita Olden vaatteita ja olen ollut hyvin tyytyväinen niiden tyyliin ja laatuun. Vaatteita myydään joissain käsityömyymälöissä sekä ulkoilmamuseon myymälässä, Rocca al Maressa.

Mukavaa oli, taidan mennä niin Mardilaatiin kuin Elma-messuille toistekin!

PS. Miksi aina puhutaan shoppailusta? Miksei enää reilusti sanota, että olin törsäämässä?

Ulkona satoi tänään lunta!

Sen kunniaksi laitan tähän pienen, viehättävän, runon jonka Bo Carpelan on iloksemme kirjoittanut:

Olisi vain vähän kipeä
makasi vuoteessa
yöpöydällä puolukkamehua
saisi lukea jännittävää kirjaa
eikä piittaisi mistään muusta,
torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä
kuuntelisi hajamielisenä
putoavan lumen ääntä.
Hidasta, ulkoa.

Kansanperinteestä kiinnostuneen jouluiseen oloon sopivat SKS:n (suomalaisen kirjallisuuden seuran) kansanrunousarkiston joulusivut, joilla on tietoa vanhoista joulutavoista ja muusta kiinnostavasta.

Tässä maistiainen:
Tule joulu jouker kouker, siiper piiper jauhamaan. Kyll' on kystä aitassa: sirkan siivet, kotkan koivet, leppälinnun leipottimet, hyttysen hyvä saparo.

- Savitaipale 1890

Herkullista!

Tiedän paljon hyviä nettisivuja, mutta niiden järjestäminen omiksi suosikeiksi ei ole ollut riittävän tarkkaa. Nyt olen löytänyt oivallisen ja helppokäyttöisen apuvälineen tiedon järjestämiseen eli Delicious-kirjanmerkkisivuston. Vinkin sain eräässä koulutuksessa.

Aluksi tein harrastuksiini liittyvät käyttäjätunnukset. Siellä mulla on asiasanoina mm. puutarha, kasvit, kierrätys, reilukauppa, viro, keskiaika, kirjallisuus, käsityöt, neuleet, ompelu, vaatteet ja radio. Luulin, että sivustosta olisi iloa vain vapaa-ajalla. Sitten tajusin, että mulla on erittäin paljon työhön liittyviä kirjanmerkkejä, jotka pitäisi järjestää selkeämmin. Lisäksi on kätevää, kun kirjanmerkit kulkevat aina mukana. Tein siis toiset käyttäjätunnukset, nyt työasioita varten. Mulla on sivustoissa eri käyttäjätunnukset, mutta sama salasana.

Ideana on, että tallennetuille nettisivujen kirjanmerkeille annetaan asiasanoja/avainsanoja/tageja. Näin esimerkiksi mulla on kirjanmerkki British Libraryyn ja sen asiasanat ovat britishlibrary, kirjastot ja tietokannat. Asiasanat on yksittäisiä sanoja, ei esim. sanapareja. Näin toi British Librarykin oli pakko kirjoittaa yhdeksi sanaksi... Hyötykasviyhdistyksen asiasanat ovat puutarha ja yhdistys.
Esimerkkejä työhön liittyvistä asiasanoistani: clipart espoo HelMet helsinki keski-espoo kirjallisuus kirjastosarjakuva kirjastot kirjavinkkarit kongressinkirjasto lukufiilis matkahuolto

Kannattaa tutustua, osoite on http://delicious.com/

Syyslomalla Irlannissa

Dublinista

Corkin hautausmaalta

Murheellinen, hylätty hauta Corkissa

Corkissa kurkistus toiseen maailmaan

Dublin, hotellin ikkunasta

Corkilaisia pieniä ja matalia kaupunkitaloja

Kävin syyslomalla Riston ja Helmin kanssa katsomassa rakasta Anniamme tonttumaassa eli Irlannissa. Anni on asettautunut joksikin aikaa Corkiin, joka on eteläisessä Irlannissa. Corkista Dubliniin on matkaa noin 250 km, mikä ei kuulosta paljolta. Matka kannattaa tehdä bussilla, vaikka matkaan kuluukin hämmästyttävän kauan eli yli neljä tuntia. Samalla voi ihailla irlantilaisia pikkukaupunkeja mataline taloineen... Niin, edestakainen matka maksaa 20 euroa; alle 17-vuotiaalta 12 euroa.

Ehdimme olla Corkissa vain yhden vuorokauden. Tuolloin yövyimme Cliffin ja Moiran, Annin mukavan isäntäperheen, luona. Heillä on kolme lasta ja viehättävä talo, jossa oli älyttömän kylmä! Onneksi saimme paksut untuvapeitot, joiden alla oli mukava nukkua. Tuliaiseksi perheelle veimme Aino Havukaisen ja Sami Toivosen This is Finland -kirjan, joka ilahdutti saajia silminnähden. Sama kirja suomeksi on Tatun ja Patun Suomi, ruotsiksi ja saksaksikin se on käännetty. Suosittelen sitä sekä itselle että tuliaisiksi, niin lapsille kuin aikuisillekin. Tämä oivallinen kirja käsittelee huumorilla niin historiaa, kulttuurihistoriaa, suomalaisia tapoja kuin kielikysymystäkin.

Kolme yötä olimme Dublinissa pienessä hotellissa, jossa saimme tutustua irlantilaiseen aamiaiseen. Siihen kuului kaksi keitettyä munaa (tai munakokkelia tai paistettua munaa), kaksi viipaletta pekonia (ei sellaista rasvaista raidallista mitä meillä, vaan ikään kuin ylisuolaisia pieniä kinkkuviipaleita), kaksi rasvaista ja suolaista pientä makkaraa, kaurapuuroa tai maissihiutaleita, greippilohkoja (purkista?), valkoista paahtoleipää, soodaleipää (tummaa, mureni käsiin), voita, marmeladia, kasan alla piiloittelevaa margariinia ja tietysti myös kahvia tai teetä. Niin että kyllä tuosta mahansa sai täyteen. Rasvaisten aamiaisten lisäksi tutustuimme moniin pubeihin niin Corkissa kuin Dublinissakin; Helmikin imuroi itseensä pullokaupalla limuja.

Ihastuimme tällä lyhyellä reissulla Irlantiin, joten seuraava reissu on jo talvilomalla. Samalla näemme tietysti Annin!