Tervetuloa pikkuiset!

Mullasta on nyt ponnistanut ulos kaksi tomaattivauvaa. Ne ovat lajiketta hundreds and thousands; amppeliin ne ovat menossa, kunhan ne on pari kertaa ruukutettu isompiin tiloihin ja kevät on riittävästi edennyt. Nimi tulee siitä, että noihin tulee paljon pikkuisia tomaatteja. Itämässä on myös muita siemeniä.

Sitten viime kirjoittelun olen siistinyt parveketta eli laittanut pieniä tavaroita piiloon. Toisen laatikon päällä olleen maton vein piiloon. En ole ottanut kuvia, koska muutos ei ole kovin suuri. 

Ruohosipuli kasvaa parvekkeeni laatikossa tete-narsissien seurassa. Olen muuten ripotellut ruohosipulin siemeniä laatikkoon ja odottelen malttamattomasti niitten itämistä. Kun narsissit on kukkineet, niin sipulit kannattaa istuttaa maahan. Esimerkiksi pihalla pensaiden alla on hyvä paikka, siellä ne kukkivat ensi keväänä ennen kuin pensaisiin tulee lehtiä. Minä varmaankin harrastan sissiviljelyä eli vien sipulit jonnekin puistoon, liikenneympyrään tai vaikka joutomaalle. Tällä tavoin ne voivat ilahduttaa minua ja ohikulkijoita vuosikausia. Samalla tavoin istutan jouluiset hyasinttien ja amarylliksen sipulit. Meillä ei ole viileää tilaa, jossa kukkasipuleita voisi säilyttää.

Kävin puutarhamessuilla Pasilassa. Sieltä tarttui mukaani hyvännäköisiä, terhakoita taimia. Odottelen nyt vaan ilmojen lämpenemistä. Mulla on kaapissa halla/kasvuharsoa, jonka voin laittaa kylmiksi öiksi taimien päälle.

Sieltä ne kurkkivat!

Ruohosipuli säilyi talven yli. Pienihän se toki on. Siemeniä ripottelin tuohon etualalle runsaasti.

Puutarhamessujen saalista: timjami, basilika, sitruunamelissa, minttu ja pinaatti. Sekä tulppaanit!

Parvekkeen rehellinen nykytila

Sisustusblogeissa ja lehtijutuissa näytetään ennen ja jälkeen -kuvia. Ennen-kuvissa on ankea, mutta siisti parveke. Tuollaiset kuvat eivät kuitenkaan ole parvekesisustamisen rehellinen lähtötilanne. Kokemukseni mukaan parvekkeita käytetään ulkovarastoina, joissa on sekalaista roinaa ja mm. fillari ja muita urheiluvälineitä. Toisilla on autonrengasröykkiöitä.

Minä ja Risto olemme asuneet tässä asunnossa nyt seitsemisen kuukautta. Lasitettu parveke on kiva, kamat ei kastu. Meillä on huonosti säilytystilaa, joten monenmoista löytyy partsilta, niin sinne jääviä, kuin ihmetystä aiheuttaviakin tavaroita. Kamoja pitäisi käyttää parvekkeella, saada varastoon, lahjoittaa tai piilottaa jonnekin. (Toi räsymattosisustus on Riston luomaa, mä olen joskus kutonut matot.) Kuvat puhukoot puolestaan. 

Kuinkas teidän parvekkeet jaksaa? Kuva kommentissa olis kiva!

PS. Tänään laitan mm. tomaatin siemenet itämään.

Taas blogi nousi haudastaan!

Joopa joo, näköjään kuoppaan blogini aina muutaman vuoden välein. Sitten kaivan sen haudastaan kuin Lasaruksen ikään... Nyt aion keskittyä pääosin parvekkeen kunnostukseen sekä parvekeviljelyyn. Onhan meillä uusi, suurehko lasitettu parveke!

Viinisuolaheinä, kiinansipuli ja ruohosipuli säilyivät hengissä talven yli. Samoin viinisuolaheinän kirvat - on niissä ollut nyppimistä!

Vanhemmissa kirjoituksissani on myös parvekeviljelyasiaa. Edellinen parvekkeeni oli lasittamaton.

UUSI VIIRI NOJAPYÖRÄÄN

Vanha viiri oli kulunut ja likainen; jopa sen mainostama yhdistys (Kevytkulkuneuvojen ystävät = HPV = Human power vehicle) on kuollut ja kuopattu.

Leikkasin vanhan viirin mukaan uudet kappaleet. Kätköistäni löytyi myös leveää heijastinnauhaa sekä pitsiä.

Vanha ja väsynyt viiri

Valmiiksi ommeltu viiri. Kaksinkerroin taitetun heijastinnauhan liimasin kankaaseen, koska nuppineulojen laitto heijastinnauhaan on vaikeaa. Alareunassa näkyy solmiamisnauha, joka myös on liimattu.

Heijastinnauhaa, kuten esim. myös kerniä, on hankala ommella. Ompelua helpottaa se, että laitat  tulevan sauman ala- ja yläpuolelle kaavapaperia. Liukas pinta sisäänpäin! Ompele ja revi paperi varovasti pois.

Risto asentaa uutta viiriä paikalleen.

RAKKAAT TAVARAT

Kävin Annin kanssa eilen parilla kirppiksellä. Anni on hyvää kirppisseuraa, koska hän on hyvin kriittinen ostaja, hänellä on vähän rahaa eikä hän halua turhaa roinaa nurkkiinsa. Aloitimme Valtterin kirpputorilta, joka on nykyään hyvin suosittu. Mulle tarttui mukaan eurolla kaksi pussillista pakastepusseja; ostin minä Annille voiveitsenkin. Seuraava kohteemme oli Mäkelänkadun Emmaus, joka olikin yllättäen suljettu. Läheinen itsepalvelukirppis oli auki, mutta täynnä pääosin turhaa roinaa. Ostin sieltä kuitenkin vanhan kermapullon. Seuraava kohteemme oli Korkeavuorenkadun Fasaani, joka sekin oli suljettu. (Sieltä olen ostanut Poulsenin design-lampun halvalla.) Päädyimme Sea Horseen syömään silakkapihvejä ja kaalikääryleitä, joten emme enää ehtineet UFFiin tai FIDAaan tutkimaan tarjontaa. Kiitos, Anni-kulta, hauskasta päivästä! 

Mietin eilen, mistä tavaroista pidän ja millaisia minulla on kotona. Totesin, että rakkaimpia ovat vanhat tavarat, joilla on mieluusti jokin tarina. Mulla on myös vanha lipasto ja kaappi, mutta niistä en nyt ottanut kuvia. Samoin posliinisia kahvinsuodattimia, lasipurkkeja, lasisia viilikulhoja, kahvikuppeja ja paljon paljon muuta. Arjen estetiikka, eli kodin huonekalut ja tavarat, on mulle tärkeää. Esineiden ja huonekalujen ei todellakaan tarvitse olla kalliita, muttei kuitenkaan Ikeasta. Kirppiksillä olen käynyt jo kolmetoistavuotiaasta saakka. Jos käyt esimerkiksi Tukholmassa, niin tutustu paikallisiin kirppiksiin. Tässä on nyt jokusen mulle tärkeän tavaran kuva, uuden tai vanhan.

Joskus kirppikseltä ostettu päärynälimupullo.

Mummi, äidinäitini, oli koulutukseltaan tarkastuskarjakko. Hän oli hyvin ylpeä ammattitaidostaan ja koulutuksestaan; syystäkin! Olihan hän syntynyt vuonna 1899. Tämä mortteli on saatu lypsykilpailussa toiseksi palkinnoksi. Pitäisi varmaankin kiillottaa... Alla näkyy Aini Vaarin vuonna 1958 suunnittelema vahakangas, uusi sellainen.

Näistä laseista kun otan viinaryypyn, niin muistelen pappaa eli isoisääni. Hän sai lasit 50-vuotislahjaksi vuonna 1950.

Silmäpuoli nukke, jolla ei ole nimeä. Mummini teki sen 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi siskolleen eli Hilta-tädille, joka jäi sotaleskeksi nuorena. Hildalla oli ollut myös vauva, joka kuoli muutaman kuukauden ikäisenä. Nuken vartalo on ommeltu itse, samoin vaatteet on itse neulottu. Sillä on myös verhokankaasta tehdyt hienot alusvaatteet. Pienen pitsimyssyn olen ostanut kirppikseltä. Nuken päässä on klommo, koska olen pienenä pudottanut sen lattialle. Silmän menetystä en muista. Nukke istuu tuolilla, jonka olen ostanut 70-luvulla Posti- ja Lennätinhallituksen poistaessa vanhoja toimistokalusteitaan. Olin silloin kesäapulaisena ja maksoin tuolista markan.

Tämä ei ole vanha, vain vanhan näköinen.  Tätä mallia on valmistettu jo ainakin 50 vuotta. Kone on kaunis, muttei niin tehokas kuin toivoisi...

Keskiaikaisen mallin mukaan valmistetut olutlasit Tallinnan Olde Hansan Krambude-puodista.  Hauskat nystyrät laseissa ovat siksi, ettei ote lipeäisi, kun kädet on rasvaiset porsaanpaistin syönnin jälkeen.

Metallipallon olen ostanut viitisen vuotta sitten Tukholmasta jostain puutarhapuodista. Pallo pelottelee lähelle lentävät noidat pois, heijastuuhan niiden kuva kiiltävästä pinnasta. Tällaisia palloja on todellakin käytetty noitien hätistämiseen!

Eilen ostin 30 sentillä tämän kermapullon; siinä voi pitää vaikka kukkia.  Kermaa myytiin tällaisissa vielä ainakin 1970-luvulla. Alla on Taina Koivusen ja Marita Suontaustan Salaattikirja : viljelyvinkit ja ruokaohjeet, joka löytyy HelMet-kirjastoista. Hyvä kirja, lainaan sen yhä uudelleen ja uudelleen.

Vessassa meillä roikkuu pikkuisessa henkarissa pikkuruinen (80 cm) paita. Ostin sen Aleksille  joskus muinoin. Paita on kovaa puuvillaa eli nätti, muttei vauvalle käytännöllinen.

Parvekkeella neljäs heinäkuuta

Kastelukannu ja sen kaveri

Minulla on pieni, lasittamaton parveke, jossa kasvaa sitä sun tätä. Parvekkeelleni mahtuu pieni pöytä, tuoli ja penkki. Lattialla on rullalle meneviä puulaattoja. Parvekkeella on myös kolme peltistä  Ikean kaappia, jotka ostin tänä keväänä. (Kaapeissa on kukkaruukkuja, kierrätyslasia, metalleja, palautuspulloja yms.) Hintaa niille tuli yhteensä noin 120 e. Täsmälleen samoja ei enää Ikeasta löydy. 

Peltiset isot parvekeruukut kannattimineen olen hankkinut neljä vuotta sitten Ikeasta, jossa myydään edelleen vastaavia. Ruukkujen pohjalla on salaojituksena leca-soraa. Sen olen laittanut joko nailonverhokankaasta ommeltuun pussiin tai sukkahousun lahkeeseen, jonka olen solminut kiinni. Näin soraa voi käyttää vuodesta toiseen uudelleen. Multana käytän kesäkukkamultaa, jossa on kastelukiteitä. Mullan vermikuliittirakeet imevät itseensä runsaasti vettä, mikä harventaa kasteluvälejä. Myöskään veden valumista alakerran parvekkeelle ei tarvitse pelätä, koska kasteluvesi imeytyy nopeasti multaan.

Jokunen viikko sitten ostin runkotomaateille ruukut & alustat Bauhausista. Molemmat isot ruukut alustoineen maksoivat yhteensä noin 20 e. Ostin neljä vuotta sitten saman valmistajan pienempiä ruukkuja ja hyvin ne ovat kestäneet. Amppeleina mulla on suomalaisen valmistajan metallisia amppeleita, jotka nekin ostin monta vuotta sitten. Samoja, niin mustina kuin valkoisinakin, löytyy esim. Anttilasta. En halua parvekkeelleni rumia, koukullisia muoviruukkuja, joissa myydään niin kesäkukkia kuin amppelitomaattejakin.

Osan taimista ostan edullisesti Tallinnan toreilta tai Hyötykasviyhdistyksen myyjäisistä, osan kasvatan itse. Tänä vuonna kasvatin pensaskrassit ja nyt odotan mielenkiinnolla kukkia. Niitten pitäisi olla väriltään lähes mustia... Ruusupapujen taimet on myös itse kasvatettu.

Basilikaa ruukussaan

Amppelin vieressä on metallipallo, joka karkottaa noita-akat pois parvekkeelta.

Virolaisessa amppelimansikassa on kauniit kukat. Minulla on myös toinen samanlainen mansikka; syksyllä ne päätyvät kasvimaalle kasvamaan. Keväällä voin halutessani kaivaa ne maasta ja laittaa taas parvekeruukkuun.

Ruusupapujen juurella pilkistää pieniä vihreitä sirkkalehtiä

Ruusupavuissa on kukkanuppuja. Ruusupavut kiipeävät narua pitkin kohti kattoa.

Pensastomaateissa on jo runsaasti vihreitä pikkutomaatteja

Pensaskrassia kasvaa sekä parvekelaatikossa että amppelissa. Nuppuja ei niissä vielä näy.

Runkotomaattien juurella kasvaa muutama basilika; ne tykkäävät toisistaan.  Aleksi on tehnyt vuosia sitten tuon ruukusta pursuavan ukkoporukan, joka vartioi tomaatteja.

Paprikoita valmistumassa

Oreganoa, persiljaa ja basilikaa pienissä altakasteluruukuissa

Runkotomaatit kiipeävät naruja pitkin kohti kattoa, jossa on tanko.

Valoa parvekkeelle saa roikasta

Tähän ämpäriin kerään jätettä kasvimaakompostia varten. Kasvimaasta kirjoitan seuraavaksi.

Juhannus Tallinnassa - Jaanipäev Tallinnas

Olin Tallinnassa viettämässä juhannusta Riston ja ystävieni Outin ja Tiinan kanssa. Juhannus on Virossa yhä vanhalla paikallaan eli aatto oli lauantaina.

Olimme majoittuneet Tallink City -hotelliin, joka on siisti ja ruma.  Hotellin aamupala on edelleen monipuolinen ja tylsä; tavallinen hotelliaamiainen siis.

Perjantaina, heti maihin tultuamme, kävin Riston kanssa kaunistautumassa Vana Viru ilusalongissa, jossa olen ollut asiakkaana jo kymmenisen vuotta. Minä olin jalka- ja kasvohoidoissa ja leikkautin tukan, Risto leikkautti tukan ja parran. Koko hupi maksoi meille yhteensä muutaman euron alle satasen. Opin taas viroa: Mu küüned on lakatud, nende peal on kristalid. (Äännä: Mu kyynet on lakkatut, nente peal on kristallit. Suomeksi siis: Kynteni on lakatut, niiden päällä on kristallit.) Siis mitkä kumman kristallit? Kummankin isonvarpaan (viroksi suurvarvas) kynnen päälle on liimattu kolme pientä "kristallia". Myöhemmin mm. haahuilimme kaupungilla ja ihailimme vanhoja rakennuksia, jälleen kerran. Ehdin kuitenkin Riston kanssa välillä piipahtaa Keskitorilla (Keskturg), josta ostin suuret keltaisen kesäkurpitsan taimet. Hintaa rotevilla kasvinaluilla oli euron kappale, joten hankinta oli hyvä. Nyt kurpitsat ovat jo palstallani. Suosittelen kaikille palsta- ja parvekeviljelijöille taimien hankintaa Viron toreilta! Makeita kirsikoita (murel) ostin kilon, ja ne maksoivat 4,50 e. Suomessa hinta on kympin verran.

Kävimme lauantaina mm. lempitorillani Nõmmessa. Mukaan lähti potillinen pieniä basilikan taimia - ne istutan huomenna parvekkeelle runkotomaattien juurelle. Ostin myös iisopin taimen; iisoppia kutsutaan köyhän laventeliksi. En tiedä, mihin sitä käytetään, mutta se on hyvä perhoskasvi. Kasviparat kulkevat Virosta Suomeen repussani tai kangaskassissa, joten monesti niistä katkeaa muutama lehti. Ne kuitenkin aina toipuvat matkan rasituksista.

Torilta kannattaa ostaa hedelmiä, marjoja, sieniä, sipuleita ja valkosipuleita. Niin ja hapankaalia! Itse asiassa vaikka mitä... Virolaisia isoja ja makeita mansikoita sekä pulleita herneitä ostin molempia kilon. Mansikat syötiin iltapalana punaviinin kera.

Lauantai-iltana eli juhannusaattona oli tarkoitus mennä juhannusjuhliin Rocca al Maren ulkoilmamuseoalueelle, mutta Tallinnassa satoi reilusti koko päivän. Illan ohjelmanmuutos ei kuitenkaan ankarasti pänninyt. Ainahan löytyy vaihtoehtoista ohjelmaa!

Sunnuntaina ihailimme edelleen vanhoja, rappioituneita taloja. Kävimme myös keväällä avatussa merimuseossa Lennusadamissa (äännä: lennusatam, suomeksi lentosatama). Museo oli upea, mutta liian sotaisa minun makuuni.

Seuraava Vironmatkani on viimeistään 8. syyskuuta, jolloin matkaseuranani tulee olemaan työtovereita. Matkan teemana on tuolloin sadonkorjuu, joten käymme ainakin Nõmmen torilla (!) ja illalla menemme oopperaan.

Tervemenoa Tallinnaan!

PS. En ostanut yhtään korviksia.

Neulegraffiteja Viru-keskuksen alla olevalla bussiasemalla

Risto onnellisena terassilla, varmaankin tumma olut edessään

Ryhdyin Rahva raamat -kirjakaupan kanta-asiakkaaksi. Sain syntymäpäivän vuoksi 10% alennuksen.

Suojeltu rakennus keskustassa

Rappioromantiikkaa

Lisää rappioromantiikkaa

Saunan nimessä ei ole kuolema, vaan sauna on nimetty Hra Kalmin mukaan. Suomeksi siis Kalmin sauna, virosta kun genetiivin n on kulunut pois...

Näin No Bananas -firma rahastaa Viru-keskuksessa turisteja

Suklaakahvilassa Tallinnassa

Seuraava käsityöni?

Mäkin haluan tornin takapihalle!

Merimuseon tyylikkäästä vessasta